Pohjan kirkkoherra Juha Molarille vaaditaan kirjallista varoitusta

Uuden Suomen verkkolehti poisti syytä ilmoittamatta kaikki Puheenvuoro-palstalla julkaistut kirjoitukseni. Katson asian loukkaavan sananvapauttani ja julkaisen tässä blogissa uudelleen joitakin poistettuja kirjoituksia.

Pohjan kirkkoherra Juha Molarille vaaditaan kirjallista varoitusta

Julkaistu Uuden Suomen verkkolehdessä 16.4.2010 18:14
1377 kommenttia

Kurinpitoasiamies vaatii kirjallista varoitusta Pohjan kirkkoherralle

Espoon hiippakunnan kurinpitoasiamies on esittänyt 08.04.2010 vaatimuksen Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juha Molarille annettavaksi kirjallisen varoituksen vastoin virkavelvollisuuksien toimimisen ja virka-asemaan sopimattoman käyttäytymisen vuoksi. Kirkkoherra Molari on julkaissut tämän vaatimuksen 14.04.2010 blogissaan ”Maine meni, mutta liperit heiluvat”.

Kurinpitovaatimus on rajoitettu vain niihin asioihin, mitä tuomiokapituli on tutkinta-asiamiestä pyytänyt tutkimaan.

Valmistavaan tutkintaan oli liitetty Molarin blogikirjoitus 21.4.2009 otsikolla ”ProKarelia-lahkolla on sadistinen ja perverssi tendessi” sekä Molarin 22.9.2009 julkaisemaa blogikirjoitus otsikolla ”Silminnäkijän tekijät saisivat kuohita itsensä”.

Kurinpitoasiamies katsoo, että ei ole tullut näytetyksi, että Molari olisi esiintynyt 20.4.2009 mielenosoituksessa papin virka-asussa eikä sitä, että Molari olisi käyttäytynyt tilaisuudessa papille sopimattomalla tavalla.

Kurinpitoasiamies toteaa, että osallistumalla tutkittuihin tilaisuuksiin tai pukeutumalla tilaisuuksiin papin virka-asuun, Molari ei ole toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan, laiminlyönyt niitä tai käyttäytynyt sopimattomasti.

Kurinpitoasiamiehen mukaan Molari käyttää blogikirjoituksissaan värikästä ja hyvin kantaaottavaa tekstiä, mitä sinällään ei voi pitää moitittavana. Molari ei kuitenkaan kirjoituksissaan rajoitu arvostelemaan vain poliittisia toimijoita tai henkilöitä ja heidän tekemisiään yleisesti vaan kohdistaa kirjoituksensa Pro Karelia ry:tä kohtaan sekä yksittäisiin henkilöihin epäasiallisella tavalla, jota ei voi pitää yleisen elämänkokemuksen perusteella sopivana saatikka sitten hyväksyttävänä kirkon viranhaltijalle tai pappisviran haltijalle.

Erityisen moitittavana kurinpitoasiamies pitää Molarin 22.9.2009 julkaisemaa blogikirjoitusta, missä kirjoituksessa Molari katsoo väkivallan kohdistamisen olevan oikeutettu erikseen nimeltä mainittuihin henkilöihin sekä koko Ylen Ajankohtaisjournalismin tiimiä kohtaan. Lisäksi Molari antaa kirjoituksessaan ymmärtää, että tähän väkivaltaan olisi Raamatullinen oikeutus.

Mitä kirkkojärjestys määrää papin käyttäytymisestä?

Kirkkojärjestyksen 5 luvun 6 §:n mukaan papiksi vihittävä on pappislupauksessa luvannut, ettei julkisesti julista tai levitä eikä salaisesti edistä tai suosi Jumalan pyhää sanaa ja siihen perustuvaa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta vastaan sotivia oppeja.

Kirkkoherra Juha Molari ilmoittaa jo bloginsa otsikossa ”Tässä blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen ev.lut. kirkon kantaa.” Hän siis ilmoittaa levittävänsä kirkkojärjestyksen vastaisesti evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta vastaan sotivia oppeja.

Kirkkojärjestyksen 6 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan viranhaltijan on käyttäydyttävä vika-asemansa edellyttämällä tavalla. Tämä tarkoittaa, että viranhaltijalle asetettu käyttäytymisvelvoite ei rajoitu vain työtehtävien hoitamiseen, vaan se on alaltaan laajempi.

Kirkkoherra Molarin pitkä blogikirjoitus aiheesta

Kirkkoherra Juha Molari on julkaissut kurinpitoasiamiehen vaatimuksen blogissaan. Hän saivartelee sanoilla ja viilaa pilkkua takertumalla vaatimuksen pieniin yksityiskohtiin.

Hänen tekstissään esiintyy hienoja termejä: poliittis-juridinen mystisismi, juridinen mystiikka, kirkon traditio, kirkon kanoninen eetos ja kristinuskon traditio, joilla ei ole paljoakaan tekemistä itse asian kanssa.

Hallintolain 9 §:n, hyvän kielenkäytön vaatimus mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Kirkkoherra Juha Molarin kielenkäyttö on niin täynnä hienoja vierasperäisiä ”tieteellisiä” termejä, koukeroista kieltä ja pitkiä virkkeitä että se rikkoo selvästi hyvän kielenkäytön vaatimusta.

Tosin kyseisen lain 26 §:n mukaan viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, jos asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä. Asia voidaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota asianosaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän.

Kirkkoherra Molari puuttuu jopa kurinpitoasiamiehen tekstistä mielestään löytämäänsä kirjoitusvirheeseen: ”Liikanen s. 5; kirjoitusvirhe kirjoittaa ”Raamatullinen” isolla etukirjaimella on Liikasen tekemä.”

”Venäjä-argumentti”

Kirkkoherra Molari toteaa: ”Teksti on huomattavan tasapainoista ja poliittisesti kiihkotonta. Venäjä-argumentti on upotettu niin syvälle piiloon, ettei poliittisen ajojahdin luonnetta voi enää nähdä rangaistusvaatimuksesta.”

”Venäjä-argumentti” ei ole missään vaiheessa ollut tutkinnan kohteena. Sen sijaan se on ollut keskeisellä sijalla lukemattomissa kirkkoherran Venäjän mediaan syöttämissä valheellisissa teksteissä, joissa syytetään tuomiokapitulia kirkkoherran vainoamisesta hänen venäjämielisyytensä vuoksi.

Kirkkoherraa varmaan harmittaa, että hänen Venäjä-argumenttiaan ei esiinny koko tekstissä.

Yleinen elämänkokemus

Kirkkoherra Molari kysyy, mikä on ”yleinen elämänkokemus” mystisenä juridisena käsitteenä, jonka perusteella arvioidaan kurinpitorangaistusta viranhaltijalle? Hänen mukaansa kurinpitoasiamies ei mitenkään määritä, mikä on se ”yleinen elämänkokemus”, johon hän vetoaa kirkonviranhaltijan hyväksyttävän ja sopivan käytöksen määrittelyssä. Kuka on tämä ”yleinen elämänkokemus”? Missä ja milloin tuo ”yleinen elämänkokemus” on tullut tunnetuksi ja esitetyksi?

Suomalainen oikeuskäytäntö tuntee määritelmän "yleinen elämänkokemus." Syyttäjä voi käyttää sitä esimerkiksi toteamalla, että syytetyn olisi yleisen elämänkokemuksen perusteella pitänyt ymmärtää, että hänen ostamansa esine oli varastettu tai että hänen tekonsa oli rikollinen.

Epäasiallinen kieli

Kirkkoherra Juha Molarin mukaan kurinpitoasiamies ei suoranaisesti käsitteellisesti analysoi tai määrittele, mikä on ”epäasiallinen” kieli, mutta hän antaa tuomioehdotuksen kahden blogikirjoituksen perusteella.

Suomalainen oikeuskäytäntö tuntee varmasti käsitteen ”epäasiallinen kieli”. Ei sitä tarvitse määritellä.

Käsite perverssi

Kirkkoherra Juha Molarin mukaan kurinpitoasiamies jättää määrittämättä, mitä hän ymmärtää käsitteellä ”perverssi” ja miksi perverssi-käsite olisi sopimaton Pro Karelian eetoksen kuvaukseksi

Jokaisella ihmisellä on käsitys käsitteestä perverssi. Miksi se pitäisi määritellä?

Kirkkoherra Molari toteaa kuitenkin itse, että englanninkielen verbi ”pervert” tarkoittaa nimenomaisesti vääristelyä, kirjaimellisesti "johtaa harhaan". Eli hän syyttää laillista suomalaista kansalaisjärjestöä vääristelystä ja harhaan johtamisesta.

Onko Pro Karelia poliittinen toimija?

Kirkkoherra Juha Molarin mukaan kurinpitoasiamiehen ”juridisessa mystiikassa tullee, että hän erottaa Pro Karelia ry:n ja sen toimijat yksityishenkilöiksi, ei siis poliittisiksi toimijoiksi. Tuossa argumentissa olen korostetusti eri mieltä kurinpitoasiamiehen kanssa. … . Tästä näkökulmasta katsoen myös kurinpitoasiamies vaatii, että Pro Karelia tulisi sulkea poliittisen demokraattisen kritiikin ulkopuolelle koskemattomuuteen.”

Kansalaisjärjestö Pro Karelia ei ole poliittinen järjestö. Kurinpitoasiamies ei vaadi, että järjestö pitäisi jättää ”kritiikin ulkopuolelle koskemattomuuteen”. Kyllä yksityishenkilöitä ja kansalaisjärjestöjä saa arvostella, mutta kritiikin pitää olla rehellistä. Kirkkoherran levittämät propagandistiset valheet eivät ole papille sopiva käyttäytymistä.

Oikea, pyhä ja kanoninen elokuva-arvostelu

Kirkkoherra Juha Molari kysyy: ”Mikä olisi oikea, pyhä ja kanoninen – tai vähintään poliittisesti korrekti – elokuva-arvostelu The Soviet Story –elokuvasta? … Pro Karelian kiintyminen historiallisesta väärentämisestä rakentuvaan The Soviet Story –elokuvaan ja sen luomiin mahdollisuuksin on hyvinkin ”sivuun-kääntyvää” eetosta.”

Molarille tyypilliseen irvailuun kuuluu kysyä, mikä olisi oikea, pyhä ja kanoninen elokuva-arvostelu. Tähän on helppo vastata. Oikea, pyhä ja kanoninen elokuva-arvostelu on rehellinen arvostelu ilman naapurimaasta tuotuja valheellisia tekstejä ja propagandaa. Valehtelu ei ole papille sopivaa käytöstä.

The Soviet Story ei ole historiallisesta väärentämisestä rakentuva elokuva, vaan Euroopan parlamentin rahoittama dokumentti. Kirkkoherra valehtelee väittäessään muuta. Valehtelu ei ole papille sopivaa käytöstä.

Venäläisen naisen puolustaminen

Kirkkoherra Juha Molari toteaa, että ”on sinänsä hyvä, että kurinpitoasiamies luopuu nyt täysin tutkinta-asiamiehen argumenteista, joiden mukaan kirkkoherra Molari puolustelee rikoksesta tuomittua venäläistä naista, Rimma Salosta. Liikanen ei käytä mainittuja poliittisia argumentteja läpinäkyvästi. Tämä on sanottava kurinpitoasiamiehen eduksi.”

Kirkkoherra Molari ei löydä kurinpitoasiamiehen tekstistä yhtään poliittista argumenttia, koska tekstissä ei ole niitä. Sen vuoksi Molarin pitää vihjailla, että kurinpitoasiamies ei käytä poliittisia argumentteja ”läpinäkyvästi”.

Kurinpitovaatimus on rajoitettu vain niihin asioihin, mitä tuomiokapituli on tutkinta-asiamiestä pyytänyt tutkimaan. Kirkkoherran poliittiset näkemykset eivät olleet tutkimuksen kohteena. Kirkkolain 23 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tutkittiin, onko pappi käyttäytynyt pappisviran haltijan asemaan sopimattomalla tavalla.

Kirkkoherra Juha Molarin kertomat jatkotoimet

Juha Molari ilmoittaa, että Espoon hiippakunnan tuomiokapituli saa kirjallisen selvityksen 21 päivän kuluessa. Mahdollisen tuomion jälkeen asian valituksen tähden käsittely siirtyy korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Molari toteaa lisäksi kohtelevansa itse tuomiota kuitenkin hyvin arvostavasti valituksesta huolimatta ja sijoittavansa sen historiallisena todistuksena työhuoneensa seinälle kehyksiin – se on melkein kuin kihlajais- tai vihkitodistus Pro Karelian ry:n ja Espoon tuomiokapitulin suhteen julkistamisen puolesta.

Kysymyksessä ei ole ”tuomio”. Nimestään huolimatta tuomiokapituli ei ole tuomioistuin, jos kirkkoherra niin luulee. Kysymyksessä on puhtaasti tuomiokapitulin päätösvaltaan kuuluva työnjohdollinen päätös.

Pro Karelia ry:n ja Espoon tuomiokapitulin kihlajais- tai vihkitodistus

Kirkkoherra Molarin edellisessä kohdassa lainattu teksti "... kuin kihlajais- tai vihkitodistus ..." on törkeä lause jo sinänsä. Tarkoittaako se sitä, että jokainen kantelu, jonka tuomiokapituli ottaa käsittelyyn, tekee kapitulista ja kantelijasta vihkiparin?

Sillä tavallako Molari suhtautuu vihkimiinsä pareihinkin, yhtä ivallisesti? Tuleeko käräjäoikeudesta ja syytetystä pari, kun oikeus ottaa asian käsittelyyn. Ja ennen kaikkea, tuleeko Molarista ja hänen kanssaan asioita hoitavasta tai sielunhoidollista keskustelua käyvästä ihmisestä pari Molarin kanssa? Eli täysin järjetöntä tekstiä.

Edellä olevan tekstinsä perusteella kirkkoherra Juha Molari suhtautuu ylimielisesti ja ivallisesti tuomiokapitulin odotettavissa olevaan kirjalliseen varoitukseen ja tuomiokapitulin työnjohto-oikeuteen. Kirjallinen varoitus on vakavasti otettava asia ja edellyttää muutosta varoituksen saajan käyttäytymisessä.

Haluaako kirkkoherra Molari marttyyriksi? Luterilainen kirkko ei tunne marttyyreitä. Venäjän ortodoksisessa kirkossa Molarilla olisi mahdollisuus kohota pyhimykseksi Stalinin rinnalle.

Molarin blogikirjoituksen lopussa on taas perinteiseen tapaan Kalle J Miettisen kommentti, joka kuvaa parhaiten kirkkoherra Juha Molarin kirjoitusten tasoa. Hän sallii Kalle J Miettisen kommentit, mutta kieltää kommentit muilta.

Varoitus työsopimuslain mukaan

Varoitus on itsenäinen sanktio, jolla voidaan puuttua virkatehtävien vastaiseen toimintaan tai niiden laiminlyöntiin irtisanomista lievemmissä tilanteissa.

Työnantajan varoitus on kolmiosainen viesti työntekijälle ja viranhaltijalle: se moittii ja tekee tietoiseksi työnantajan suhtautumisen ja vaatii muutosta menettelyyn.

Työsopimuslain (55/2001) mukaan työntekijää ei saa yleensä irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu tilaisuus korjata menettelynsä. Jos kyseessä on vakava rikkomus, varoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa. Tällaisia ovat tapaukset, joissa työntekijän olisi ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus. Kussakin tapauksessa ratkaistaan erikseen, milloin varoitus on annettava.

Varoituksen on oltava niin selkeä, että työntekijä ymmärtää, että jollei hän muuta käyttäytymistään, työnantaja saattaa irtisanoa hänet. Varoituksen tarkoituksena on siis ilmoittaa työntekijälle, että hän on menetellyt moitittavasti ja antaa hänelle mahdollisuus toimia toisin seuraavalla kerralla.

Kurinpitoasiamies on laupias ja armahtavainen, kun vaatii kirkkoherra Juha Molarille vain kirjallista varoitusta. Kurinpitoasiamiehellä oli kuitenkin tutkittavana vain kaksi kirjoitusta kirkkoherran laajasta kirjallisesta tuotannosta.

Kirkkoherra Juha Molari kirjoittaa, että maine meni, mutta liperit säilyivät. Liperit ovat edelleen vaarassa. Työnantajan varoitus tekee tietoiseksi työnantajan suhtautumisen ja vaatii muutosta menettelyyn. Jos muutoksen merkkejä ei näy, asia tulee uuteen käsittelyyn ja silloin ei enää jaeta varoituksia.

Kokonaisuutena arvioiden kirkkoherra Molarin kirjoitukset eivät ole pappisviran haltijan asemaan sopivia. Nyt varmaan kirkkoherra vaatii minua määrittelemään termin ”kokonaisuutena arvioiden”.

1377 kommenttia