Uuden Suomen verkkolehden päätoimittaja poisti kesällä 2011 syytä ilmoittamatta Johan Bäckmanin vaatimuksesta kaikki Puheenvuoro-palstalla julkaistut kirjoitukseni. Blogin poistaminen on journalistinen päätös. Pirkanmaan käräjäoikeudessa (13/117594 R 11/2807) päätoimittaja ilmoitti, että lehti saa poistaa ne kirjoittajat, joiden se ei katso sopivan omaan toimitukselliseen linjaansa tai että keskustelu on lähtenyt sellaiseen suuntaan, joka ei sovi keskustelupalstalle. Katson Robert Rantalan tapausta verkkolehdessä 5.4.2010 käsitelleen kirjoitukseni poistamisen loukkaavan sananvapauttani, joten asian ajankohtaisuuden vuoksi julkaisen sen uudelleen.
Mikä on totuus suomalais-venäläisen pojan, Robert Rantalan tapauksesta?
Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman syytti 23.03.2010 kirjoituksessaan Totuus Robert Rantalan tapauksesta suomalaisia viranomaisia rikollisista ja rasistisista sortotoimista, ruusofobiasta, de-russifikaatiosta, poliittisesta vainosta, perheen tuhoamisesta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, poliittisten vankien ottamisesta ja venäläisten lasten kansanmurhasta. Dosentti Bäckman sanoi Suomen olevan stalinistinen roistovaltio ja että saamme olla kiitollisia siitä, että naapurimaassamme toimivat demokratia ja sananvapaus.
Dosentti Johan Bäckmanin teksti on kokonaisuutena niin paksua, että siitä ei tähän kirjoitukseen mahdu kuin lyhyitä katkelmia.
Jonkinlainen analogia löytyy Suomen Kuvalehdestä (SK 12, 26.03.2010). Jukka Ukkola kirjoittaa mainiossa pakinassaan: ”Asuntoministeri Jan Vapaavuori kehotti talonomistajia luomaan kattonsa tyhjäksi, ja mitä tapahtui: puoli kansaa tosiaan säntäsi katoille ja varisi sieltä alas samaa tahtia kuin kinokset. Asuntoministeriä syytettiin kansanmurhasta ja joukkotuhonnasta.”
Mikä on totuus Robert Rantalan tapauksessa?
Seitsenvuotiaan suomalais-venäläisen Robert Rantalan huostaanotto
Turun sosiaaliviranomaiset ottivat huostaan seitsenvuotiaan suomalais-venäläisen pojan, kun äidin epäiltiin lyöneen häntä. Suomalaisen isän ja venäläisen äidin poika sijoitettiin perhekeskukseen. Turun poliisi on tutkinut epäiltyä pahoinpitelyä. Tapaus on etenemässä syyteharkintaan arvioi tutkinnanjohtaja Varsinais-Suomen poliisista.
Poika oli yli kuukauden perhekeskuksessa, dosentti Bäckmanin mukaan pari kuukautta. Päästyään kouluun, poika Venäjän median version mukaan karkasi koulusta kotiin ja linnoittautui vanhempineen kotiinsa. Asunnossa päivystivät kolmen venäläisen tv-kanavan kuvausryhmät odottaen Suomen poliisin ”rynnäköä” noutamaan poika takaisin perhekeskukseen.
Johan Bäckmanin aatetoveri Tommi Lievemaa kirjoittaa blogisaan: ”Rantalan perheessä elettiin tuskaisia hetkiä, kun ei voitu olla varmoja, tullaanko poika hakemaan takaisin lastenkotiin kenties poliisin avustuksella.”
Suomessa on otettu huostaan yli 10000 lasta ja lastensuojelun avohoidon piirissä on yli 60000 lasta. Venäjällä kuolee vuosittain perheväkivallan uhrina noin 2000 lasta.
Huostaanotosta aiheutunut mediakohu Venäjällä
Venäjällä pojan sijoituksesta nostettiin valtava mediakohu. Venäjän mediassa annettiin ymmärtää, että Suomessa asukkaat ovat viranomaisten mielivallan armoilla. Rantalan perhe esitettiin viranomaisten toimien uhreina. Tapaus rinnastettiin aikaisempaan Anton Salosen tapaukseen.
Venäjän pääuutislähetyksessä ykköskanavalla asiaa käsiteltiin monta kertaa. Lähes kaikki sanomalehdet seurasivat tapausta, ja verkkokeskustelu oli vilkasta.
Suomessa Ajankohtainen kakkonen esitti 23.03.2010 dokumentin asiasta. Ohjelmassa näytettiin katkelma Venäjän uutislähetyksestä, jossa haastateltiin itkevää poikaa. Monilta jäi huomaamatta, että isä käski poikaa suomeksi ”itke, itke”.
Suomen sosiaaliviranomaisilla oli vaitiolovelvollisuus. He eivät saaneet antaa tapausta koskevia tietoja julkisuuteen. Pojan venäläissyntyinen äiti pyrki vaikuttamaan viranomaisten toimintaan kertomalla oman versionsa perheen tapahtumista venäläisille tiedotusvälineille.
Dosentti Johan Bäckmanin mukaan ” Venäjän media reagoi Robertin tapaukseen aidon demokraattisen kansalaisyhteiskunnan tavoin.”
”Professori” Johan Bäckman lausui Venäjän pääuutislähetyksessä: ”Voisi myös puhua venäläisten lasten kansanmurhasta, koska heidät erotetaan venäläisistä äideistä ja venäläisistä isistä. He rakastavat Venäjä, mutta sitä ei sallita heille. Se olisi muka huono asia meidän vallanpitäjillemme.”
Nämä ”professori” Bäckmanin ikimuistoiset sanat löytyvät suomennettuina hänen henkiystävänsä, kirkkoherra Juha Molarin 22.03.2010 julkaisemasta blogista ”Russofobia Suomessa”.
Tyylilleen uskollisena Johan Bäckman yhdisti asiaan myös Anton Salosen tapaukseen. Antoniin liittyvästä kirjoittelusta Bäckman on jo kerran pyytänyt anteeksi pojan isältä, Paavo Saloselta. Tuleeko kohta uuden anteeksipyynnön aika?
Venäjällä vahvistui käsitys Suomen viranomaisten mielivallasta. Suomalaislähteet ovat arvioineet, että Suomen ja Venäjän suhteita hämmentänyt kiista kehittyi Moskovasta johdetuksi poliittiseksi operaatioksi. Julkisuudessa esitetyissä kommenteissa kiistaa pidetään ennen kaikkea Venäjän sisäpolitiikan tuotteena. Tragedia omittiin suurvallan nationalismin välikappaleeksi.
Korkean tason lapsipolitiikkaa Venäjän ja Suomen välillä
MTV3:n uutiset kertoi (22.03.2010, klo 22:00) presidentti Halosen ja pääministeri Putinin tapaamisen yhteydessä: ”Halonen pääsi jo toistamiseen juttelemaan Venäjän kärkimiesten kanssa parin päivän sisään, sillä myös presidentti Dimitri Medvedev oli soittanut Haloselle lauantaina. Presidentit puhuivat Turun tapauksesta, jossa suomalais-venäläisen perheen poika otettiin tilapäisesti huostaan.”
Halosen kommentti asiaan: ”Tämä lapsiasiavaltuutettu, joka kävi Suomessa niin hän oli presidentti Medvedevin lapsiasiavaltuutettu ja sen vuoksi minusta oli hyvä keskustella presidentin kanssa siitä, että jos se asia tulee täällä lähinnä meedian toimesta esille.”
Presidentti Halonen ei kerro, miksi Venäjän presidentti soittaa Suomen presidentille keskustellakseen yksittäisen Venäjän kansalaisen asioista? Mistä asiassa keskusteltiin? Saiko Halonen Medvedeviltä ohjeet, mitä pitää vastata, jos meediot kysyvät?
Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov vaati Pietarin kuvernööri Valentina Matvienkoa ottamaan loukkaukset esille, kun hän tapaa presidentti Tarja Halosen ”jotta maidemme väliset pitkäaikaiset hyvät suhteet eivät katkeaisi”.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov otti tapauksen esille tavatessaan Moskovassa kollegansa Alexander Stubbin.
Dosentti Johan Bäckmanin mukaan: ”Venäläisiin naisiin ja lapsiin kohdistuvan kansanmurhan varsinainen arkkitehti Alexander Stubb, joka kutsuu itseään ulkoministeriksi, sanoi Moskovassa, ettei hänellä ole mitään valtuuksia puuttua tähän Robert Rantalaa koskevaan yksittäistapaukseen.”
Pelastaja Pavel Astahov saapuu Suomeen
Pelastajaksi vanhemmat odottivat Venäjän lapsiasianvaltuutettua. Julkisuus huipentui, kun Venäjän presidentti Medvedevin nimittämä lapsiasiasianvaltuutettu Pavel Astahov, tiedustelupalvelu KGB:n koulut käynyt lakimies, saapui Turkuun kymmenien venäläistoimittajien saattamana.
Johan Bäckmanin aatetoveri Tommi Lievemaa kirjoittaa blogissaan Venäjän väliintuloa tarvittiin oikeuden toteutumiseksi: ”Tilanne ratkesi lopulta Rantaloiden hyväksi … Pavel Astahovin määrätietoisen toiminnan ansiosta. Astahov pisti suomalaisviranomaiset järjestykseen, … Lasten suojelemiseksi tarkoitettu laki näemmä mahdollistaa nykyisellään Gestapo-tyylisen viranomaistyrannian.”
Miten venäläinen virkamies voi ”pistää suomalaisviranomaiset järjestykseen”? Eikö Suomi olekaan itsenäinen valtio? Miksi venäläinen virkamies voi määräillä Suomen viranomaisia mielin määrin? Olisiko kysymyksessä ”Gestapo-tyylinen viranomaistyrannia”? Robert Rantala sai jäädä kotiinsa, jossa julkisuudessa liikkuvien tietojen mukaan on alkoholisti-isä ja väkivaltainen äiti. Ratkesiko tilanne Robert-pojan hyväksi?
Informaatiosodan menetelmiin tottumattomat viranomaiset
Informaatiosodan menetelmiin ja käytäntöihin tottumattomat paikalliset sosiaaliviranomaiset jätettiin yksin puolustamaan Suomen oikeusjärjestystä ja hallintokäytäntöä.
Astahov keskusteli pojan tilanteesta Turun perusturvajohtajan kanssa. Astahov sanoi: ”Jos osoittautuu, ettei perhe pysty huolehtimaan lapsesta, olen valmis itse noutamaan hänet heiltä pois”. Hän tapasi myös lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aulan ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön Kari Välimäen.
Pojan äidin mukaan vanhemmat allekirjoittivat sosiaaliviranomaisten kanssa sopimuksen, jonka mukaan poika saa jäädä perheeseen 18. kesäkuuta asti.
Venäjän median kanssa asioidessaan Astahov antoi värikkäitä lausuntoja, kuinka Suomessa ”jatkuvasti ja kasvavassa määrin loukataan maassa asuvien venäjänkielisten perheiden oikeuksia”.
Dosentti Johan Bäckmanin mukaan: ”Moskovaan palattuaan Astahov piti tunnin mittaisen tiedotustilaisuuden. Hän kertoi naureskellen lehdistönvapauden olemattomuudesta Suomessa ja siitä, miten sosiaaliviranomaisten tekemisistä ei Suomessa vastaa kukaan. Sossun valta on rajaton, mikä johtaa mädännäisyyteen ja rikolliseen mielivaltaan sekä sadismiin.”
Helsingin yliopiston dosentti Johan Bäckmanin näkemys
Dosentti Johan Bäckman kirjoittaa 23.03.2010 blogissaan asiasta pitkän ja väritetyn tarinan.
”… huostaanotto perustui rasistisiin ennakkoluuloihin ja asiakirjaväärennöksiin. Robert joutui lastenkodissa jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Huostaanoton varsinaiseksi syyksi osoittautui se, että sekä Robert että hänen Inga-äitinsä ovat Venäjän kansalaisia.”
”Robertin tapauksessa Suomen sosiaaliviranomaiset aloittivat laajalti käytetyn sortotoimen, de-russifikaaation. … Kysymys on puhtaasti poliittisesta vainosta, joka on muodostunut jo tavaksi. Äideiltään Suomessa siepattuja venäläislapsia voi jo hyvin kutsua poliittisiksi vangeiksi.”
”Kaiken lisäksi suomalaisten viranomaisten rikollisten sortotoimien kohteiksi joutuneita venäläisiä naisia ja lapsia tuntui löytyvän joka päivä lisää. Jokaisella oli kerrottavanaan sama tarina: venäläiset lapset siepataan koulusta suoraan lastenkotiin ilman laillisia perusteita tai oikeuden päätöstä, siellä lapsia pahoinpidellään eri tavoin joka päivä, venäjän kielen puhuminen kielletään, toisinaan venäläisiä vanhempia vastaan nostetaan tekaistuja rikossyytteitä, lopulta vanhemmat tulevat hulluiksi, lapset yrittävät itsemurhaa ja perheet tuhotaan lopullisesti.”
”Suomi loistaa saavutuksillaan: lastensuojelussa alle kymmenvuotiaat poliittiset vangit ja koulutusjärjestelmässä huippuluokan kouluampujat ovat tehneet meidät tunnetuiksi kaikkialla maailmassa.”
”Sananvapauttaan hyväksi käyttäen Robertin Inga-äiti antoi haastatteluja venäläisille toimittajille. Myös suomalainen isä Veli-Pekka avautui, mutta vain YouTube-videoissa, sillä suomalaiset toimittajat eivät asiaan koskeneet.”
”Me suomalaiset saamme olla kiitollisia siitä, että naapurimaassamme demokratia ja sananvapaus toimivat. Venäjällä on enemmän sananvapautta kuin Suomessa.”
Dosentti Johan Bäckmanin henkiystävä, Pohjan kirkkoherra Juha Molari yhtyy blogissaan Bäckmanin näkemyksiin: ”… vaan silloiset ongelmat painettiin julkisuudessa piiloon niin kuin nytkin olisi tapahtunut, jos Johan Bäckman ja kyseiset venäläiset perheet eivät olisi toimineet poikkeuksellisen nerokkaasti.”
”Professori” Johan Bäckmanin toimet oudostuttavat Venäjälläkin
Johan Bäckmanin jatkuva puuhailu tällaisten asioiden kimpussa ja ”professorin” ahkera yhteydenpito venäläiseen mediaan herättää kysymyksiä. Onko se normaalia? Mikä on toiminnan tarkoitus?
Helsingin Sanomat 26.03.2010 (s. A8) toteaa, että Venäjälläkin kaikki arviot tapauksesta eivät ole maan hallituksen kannalta kiitettäviä. Venäläislehti Kommersant Vlast pitää Johan Bäckmania ”melkoisen kiinnostavana hahmona, joka välitti koko tämän tarinan venäläisen median käyttöön”. Bäckman sai lehden mukaan ”tämän skandaalin, jos ei nyt ensimmäisellä yrittämällä niin kuitenkin lopulta syttymään”.
Maaseudun tulevaisuus kertoo tapahtuneesta
Yleisradion ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä kirjoitti 22.03.2010 Maaseudun tulevaisuudessa:
”Mutta jos perheen asioita estoitta levitelleen venäläismedian väitteet pitävät paikkansa – mitä suomalaiset viranomaiset eivät kiistä eivätkä vahvista – kuva on tällainen: Venäläisen äidin mukaan perheen suomalainen isä on juoppo. Isän mukaan äiti on huono nainen. Isä hakkaa vaimoa ja vaimo poikaa, mistä on joutumassa oikeuteen. Poika on päätetty lähettää isovanhempien luo Venäjälle.”
”Venäläisessä kulttuurissa tällaiset ilmiöt eivät herätä hämmästystä tai arvostelua. Siksi Suomen lapsiasiamies Maria-Kaisa Aula ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki joutuivat ylivoimaisen tehtävän eteen, kun heidät pantiin vastaamaan venäläisen median syytöksiin. He kuvittelivat, että media halusi perusteluja lapsen huostaanottopäätökselle, eivätkä suostuneet sanomaan mitään.”
Lapsikysymys, mummokysymys ja muut kysymykset
Oliko vanhempien etu, että nyt koko Suomi ja puoli Venäjää tietää, että kyseinen perhe on ongelmallinen? Inga Rantala perheineen teki karhunpalveluksen Suomessa asuville venäläisille. Venäläisiä aletaan karsastaa entistäkin enemmän ja heidän katsotaan lietsovan Venäjän puuttumista Suomen sisäisiin asioihin.
Lapsikysymys ei ole ainoa. Parhaillaan on menossa myös mummokysymys. Venäläistä mummoa ei saa toistaiseksi poistaa maasta, vaikka KHO on tehnyt asiasta päätöksen. Ehkä venäläinen mummoasiainvaltuutettu tulee hoitamaan asiaa. Kirkkoherra Juha Molariin liittyen Venäjän mediassa leviää myös satu suomalaisesta papista, jota vainotaan hänen venäjämielisyytensä vuoksi. Tarvitaan varmaan vielä venäläistä apottiasiainvaltuutettuakin.
Venäjän annettiin puuttua Suomen sisäisiin asioihin
Asiassa taivuttiin venäläisten painostuksen edessä. Venäjän lapsiasianvaltuutetun annettiin vaikuttaa asiassa, jossa hänellä ei pitäisi olla mitään toimivaltaa. Suomessa pysyvästi asuvien venäläisten on noudatettava Suomen lakeja ja valitettava Suomen viranomaisille, jos eivät ole tyytyväisiä viranomaispäätöksiin.
Keskustelupalstoilla arveltiin, että, että Venäjä saa nyt jatkossakin puuttua kansalaistensa asioihin Suomessa painostusta käyttäen. Tapaus heikensi Suomen asemaa suhteessa Venäjään, eikä se varmasti nosta Suomen osakkeita kansainvälisestikään.
Kyse ei ollut lastensuojelusta, vaan Venäjän sisäpolitiikasta. Venäjä haluaa näyttää omille kansalaisilleen, että suuria ongelmia on nimenomaan naapurimaissa, jotta kotimaan huonot elinolosuhteet ja virkamiesten korruptoituneisuus ja mielivalta unohtuisivat.Kyse on Venäjän uudesta opista, jonka mukaisesti se pitää oikeutenaan puolustaa naapurimaissa asuvien venäläisten oikeuksia kaikin mahdollisin keinoin.
Ottaisiko Venäjä vastaan ulkomaisia viranomaisia, jos nämä haluaisivat selvitellä siellä kansalaistensa kohtelua? Ei ottaisi!
120 kommenttia
