Riitta Juntunen oli DDR:n ”Studentin” ja ”Kati”
Julkaisin vuonna 2010 Uuden Suomen verkkolehden Puheenvuoropalstalla erään tutkijan tekstin hänen luvallaan, koska hän ei halunnnut itse nimeään julkisuuteen. Lehden päätoimittaja kuitenkin poisti jälkeenpäin kaikki tekstini ihmisoikeusaktivisti Johan Bäckmanin vaatimuksesta. Poistamisen syyksi päätoimittaja ilmoitti, että kirjoitukseni eivät sopineet lehden profiiliin.
Lupasin silloin tutkijalle, että julkistan hänen tutkimuksensa tulokset. Toivon selvityksen herättävän kansalaisia, mediaa ja viranomaisia. On aika todella ryhtyä perkaamaan niin Stasi- kuin KGB-yhteistyötä.
Tässä sama teksti uudelleen.
Lupasin silloin tutkijalle, että julkistan hänen tutkimuksensa tulokset. Toivon selvityksen herättävän kansalaisia, mediaa ja viranomaisia. On aika todella ryhtyä perkaamaan niin Stasi- kuin KGB-yhteistyötä.
Tässä sama teksti uudelleen.
Keskustelu ns. Tiitisen Stasi-listasta käy määrävälein kuumana. Keskustelu ei lopu, ennen kuin lista julkaistaan. Listaan liittyen tai sen ulkopuolella on useita henkilöitä, jotka ovat olleet tiiviissä yhteistyössä DDR:n turvallisuusministeriön kanssa.
Yksi tällainen henkilö on SAK:n nykyinen tiedotusjohtaja Riitta Juntunen. Eräs kokenut tutkija on tehnyt tiiviin, saksalaisiin asiakirjoihin perustuvan selvityksen hänen yhteistyötään Itä-Saksan kanssa.
Tutkimus puhuu puolestaan:
Riitta
Juntusen yhteistyö DDR:n MfS:n kanssa kontaktihenkilönä ”Studentin” ja
epävirallisena avustajana (IM) peitenimellä ”Kati” rekisterissä XV/3000/79
vuosina 1977/78-1985/86
Syksyllä
2009 SAK:n tiedotusjohtajaksi nimitetty Riitta Juntunen identifioitui
DDR:n turvallisuusministeriön MfS:n papereihin kiinnostavaksi henkilöksi
viimeistään 15.3.1978, jolloin MfS:n kontaktihenkilö (KP) ”Andreas” antoi
hänestä tietoja MfS:n edustajalle samassa muistiossa, jossa oli tietoja myös Jouko
Jokisalosta.
Lisäksi on olemassa muistio 28.2.1978 ”Bericht über das Bekanntwerden” Riitta Juntusesta, jonka oli kertonut KP ”Andreas” (vaikka peitenimi mustattu). On mahdollista, että kyse on samasta peitenimestä (Andreas XV/251/79), joka muuttuu IM:ksi vuodesta 1980 ja raportoi valtiojohdon kantoja ja rauhanliikkeen asioita Stasille Helsingistä aina vuoteen 1986.
Riitta Juntusen tapaus nousi julkisuuteen 1.5.2002 Kaleva-lehdessä julkaistussa Jouko Jokisalon haastattelussa, jossa yhteydessä selvisi, että Juntunen oli paljastunut Jokisalon 1220-sivuisen kansion asiakirjoista.
Juntunen antoi haastattelun Kansan Uutisille 3.5.2002 ja muisteli käyneensä lähinnä ostoksilla Länsi-Saksassa ja ottaneensa valokuvia määrätyistä kohteista. Mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Koko saatavissa oleva faili on käytettävissä BSTU:lta saadun asianmukaisen luvan perusteella. On ilmeistä, että kaikkea ”Katiin” liittyvää aineistoa ei silti ole vieläkään käytettävissä.
Juntusen BSTU:n arkistosta löytynyt kansio sisältää vähintäin 936 sivua muistioita, kuitteja ja raportteja sekä erilaisia MfS:n muita Juntuseen liittyviä asiakirjoja (julkisuudessa 2002 kerrottiin kansion olevan 500 sivua).
Tosin sivuja on voinut olla enemmänkin, koska kansion sivuja esittelevästä asiakirjasta on pyyhitty joitain elementtejä pois. Viimeinen arkistomerkintä - muistio yksi sivu - Juntusesta on päiväyksellä 10.2.1986, kun hänen värväyksensä päättyi – tosin vain suullisesti, eikä täysimääräisesti / ehdottomasti - keväällä 1985 alettuaan IM-vaiheena 22.6.1979.
Hän sai vajaa 80 kertaa maksun vakoilutoimeksiannoista (Quittung und Abrechnung von 700 DM für op. Einsatz im OG von 17.10.1979), joiden arvo saattaa nousta noin 50 000 euron tasolle jakautuneena vuosiin 1979-85.
Ensimmäisen maksun MfS on suorittanut 16.5.1979 50 DM ja matkakustannuksina 400 DM.
Vertailtaessa ”Katin” saamia korvauksia esimerkiksi joihinkin muihin tunnettuihin vakoilutapauksiin, ”Katia” voi verrata Karl-Heinz Kurrasiin, joka oli Stasin agentti ”Otto Bohl” Länsi-Berliinin poliisissa vuosina 1955-67 ja 1976-87 ja sai kuukausittain joka toinen viikko antamistaan informaatioista 100 DM kerralla (Lähde: Sven Felix Kellerhoff: die Stasi und der Westen. Der Kurras-Komplex. Hoffman und Campe (Hamburg 2010).
Toinen vertailukohde on SLT:n ulkoministeriön virkamies Hagen Blau, peitenimi ”Merten” rekisterissä XV/6427/60, joka melkein 30 vuotta toimitti myös Suomeen liittyneitä tietueita Stasille (Sira nro 5, 6.1.1986, XV/6427/60, tietue otsikolla ”BRD Regierunskreise zu den Beziehungen UDSSR Finnland”).
Blau (s. 4.8.1935) antoi 16 Suomeen liittyvää tietoa Stasille (Blaun kansio tämän muistion tekijällä, saatu virallisella luvalla BSTU:sta 2010). Blau ei ollut tietolähde, vaan määriteltiin oikeudessa vakoilijaksi.
MfS:n Kontakt Person (KP) ”Andreasilta” kautta tulleesta vihjeestä alkoi Juntusen ”valmistelu” epäviralliseksi MfS:n avustajaksi. Ensimmäinen laajempi henkilöarvio Juntusesta on tehty jo 2.5.1978 ilman, että hän olisi tavannut vielä MfS:n upseereita (MfS, Abteilung III/2, Auskunftsbericht Juntunen, Riitta Koisa Hannele, geb.am/in 9.1.1958 in Kemi).
Sen mukaan Juntunen oli vieraillut DDR:ssä kesällä 1976 Ernst Thäleman -pioneerijärjestön kutsumana. Samana syksynä aloitti Leipzigin yliopistossa opetuministeriön kautta DDR:n apurahalla opiskelunsa ylioppilas Leena Juntunen (Tammisaarentie 1 F 42, 87200 Kajaani), joka on ilmeisesti henkilö, jonka kanssa käydyt keskustelut rohkaisivat Juntusta aloittamaan opinnot DDR:ssä.
Riitta Juntunen aloitti opiskelunsa 1.9.1977 SDPL:n (Suomen demokraattinen Pioneeriliitto) delegoimana Humboldtin yliopistosa Berliinissä ja Juntunen liittyi Berliinissä Sosialistisen Opiskelijaliiton SOL:n DDR-osaston jäseneksi.
Juntusen yliopistopaikka vaikuttaa siten poliittisesti räätälöidyltä (kuten Jouko Jokisalonkin tapauksessa kaiketi oli asian laita).
Lisäksi on olemassa muistio 28.2.1978 ”Bericht über das Bekanntwerden” Riitta Juntusesta, jonka oli kertonut KP ”Andreas” (vaikka peitenimi mustattu). On mahdollista, että kyse on samasta peitenimestä (Andreas XV/251/79), joka muuttuu IM:ksi vuodesta 1980 ja raportoi valtiojohdon kantoja ja rauhanliikkeen asioita Stasille Helsingistä aina vuoteen 1986.
Riitta Juntusen tapaus nousi julkisuuteen 1.5.2002 Kaleva-lehdessä julkaistussa Jouko Jokisalon haastattelussa, jossa yhteydessä selvisi, että Juntunen oli paljastunut Jokisalon 1220-sivuisen kansion asiakirjoista.
Juntunen antoi haastattelun Kansan Uutisille 3.5.2002 ja muisteli käyneensä lähinnä ostoksilla Länsi-Saksassa ja ottaneensa valokuvia määrätyistä kohteista. Mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Koko saatavissa oleva faili on käytettävissä BSTU:lta saadun asianmukaisen luvan perusteella. On ilmeistä, että kaikkea ”Katiin” liittyvää aineistoa ei silti ole vieläkään käytettävissä.
Juntusen BSTU:n arkistosta löytynyt kansio sisältää vähintäin 936 sivua muistioita, kuitteja ja raportteja sekä erilaisia MfS:n muita Juntuseen liittyviä asiakirjoja (julkisuudessa 2002 kerrottiin kansion olevan 500 sivua).
Tosin sivuja on voinut olla enemmänkin, koska kansion sivuja esittelevästä asiakirjasta on pyyhitty joitain elementtejä pois. Viimeinen arkistomerkintä - muistio yksi sivu - Juntusesta on päiväyksellä 10.2.1986, kun hänen värväyksensä päättyi – tosin vain suullisesti, eikä täysimääräisesti / ehdottomasti - keväällä 1985 alettuaan IM-vaiheena 22.6.1979.
Hän sai vajaa 80 kertaa maksun vakoilutoimeksiannoista (Quittung und Abrechnung von 700 DM für op. Einsatz im OG von 17.10.1979), joiden arvo saattaa nousta noin 50 000 euron tasolle jakautuneena vuosiin 1979-85.
Ensimmäisen maksun MfS on suorittanut 16.5.1979 50 DM ja matkakustannuksina 400 DM.
Vertailtaessa ”Katin” saamia korvauksia esimerkiksi joihinkin muihin tunnettuihin vakoilutapauksiin, ”Katia” voi verrata Karl-Heinz Kurrasiin, joka oli Stasin agentti ”Otto Bohl” Länsi-Berliinin poliisissa vuosina 1955-67 ja 1976-87 ja sai kuukausittain joka toinen viikko antamistaan informaatioista 100 DM kerralla (Lähde: Sven Felix Kellerhoff: die Stasi und der Westen. Der Kurras-Komplex. Hoffman und Campe (Hamburg 2010).
Toinen vertailukohde on SLT:n ulkoministeriön virkamies Hagen Blau, peitenimi ”Merten” rekisterissä XV/6427/60, joka melkein 30 vuotta toimitti myös Suomeen liittyneitä tietueita Stasille (Sira nro 5, 6.1.1986, XV/6427/60, tietue otsikolla ”BRD Regierunskreise zu den Beziehungen UDSSR Finnland”).
Blau (s. 4.8.1935) antoi 16 Suomeen liittyvää tietoa Stasille (Blaun kansio tämän muistion tekijällä, saatu virallisella luvalla BSTU:sta 2010). Blau ei ollut tietolähde, vaan määriteltiin oikeudessa vakoilijaksi.
MfS:n Kontakt Person (KP) ”Andreasilta” kautta tulleesta vihjeestä alkoi Juntusen ”valmistelu” epäviralliseksi MfS:n avustajaksi. Ensimmäinen laajempi henkilöarvio Juntusesta on tehty jo 2.5.1978 ilman, että hän olisi tavannut vielä MfS:n upseereita (MfS, Abteilung III/2, Auskunftsbericht Juntunen, Riitta Koisa Hannele, geb.am/in 9.1.1958 in Kemi).
Sen mukaan Juntunen oli vieraillut DDR:ssä kesällä 1976 Ernst Thäleman -pioneerijärjestön kutsumana. Samana syksynä aloitti Leipzigin yliopistossa opetuministeriön kautta DDR:n apurahalla opiskelunsa ylioppilas Leena Juntunen (Tammisaarentie 1 F 42, 87200 Kajaani), joka on ilmeisesti henkilö, jonka kanssa käydyt keskustelut rohkaisivat Juntusta aloittamaan opinnot DDR:ssä.
Riitta Juntunen aloitti opiskelunsa 1.9.1977 SDPL:n (Suomen demokraattinen Pioneeriliitto) delegoimana Humboldtin yliopistosa Berliinissä ja Juntunen liittyi Berliinissä Sosialistisen Opiskelijaliiton SOL:n DDR-osaston jäseneksi.
Juntusen yliopistopaikka vaikuttaa siten poliittisesti räätälöidyltä (kuten Jouko Jokisalonkin tapauksessa kaiketi oli asian laita).
Riitta
Juntusen värväysvalmistelu: MfS:n kontaktihenkilö ”Studentin”
Juntusen
värväysvalmistelun aikana hänet kirjataan MfS:n asiakirjassa 16.1.1979
”värväysehdokas” (Werbungskandidatin) ”Studentin” (Abt III/2, Berlin
16.1.1979). Juntusta koskevan arvion on MfS:lle tehnyt KP ”Boris”
(Jokisalo).
”Hän arvioi DDR:n kansalaisten elintason korkeaksi. Hän kiittää DDR:n puolue- ja valtiojohdon talous- ja sosiaalipolitiikkaa, koska se suuntautuu työtätekevien aseman parantamiseen .... Hän pitää SED:n johtavaa roolia välttämättömänä. Myös DDR:n ulkopolitikkaa ”Studentin” kiittelee. Hän ei käsitä, miten DDR:ssä on kansalaisia joiden tietoisuustaso ei vastaa sosialistisen kansalaisen tasoa. Häntä on ihmetyttänyt se, että hän on kuullut nuorison huutavan rasistisia herjoja mustia opiskelijoita nähdessään ... ”Studentin” edustaa SKP:ssä ns. enemmistön näkemyksiä ... ”Studentin” on luonut läheisen suhteen DDR-opiskelijaneitoseen (nimi pyyhitty) (ote ”Boriksen” raportista).
Seuraava MfS:n muistio ”Studentin”-värväysehdokkaasta on tehty 28.3.1979 ”osana vuotuista epävirallisten avustajien hankintaohjelmaa operaatioaluetta varten”. Muistion allekirjoittajina ovat MfS:n upseerit Förster, Arndt ja Kaula.
Muistiossa todetaan Riitta Juntusen peitenimenä olevan ”Studentin”. Muistio nojautuu ”kontaktitapaamiseen”, joka tapahtui 27.3.1979 värväysehdokas ”Studentin” ja MfS:n upseerien Förster ja Kaula kesken paikkana ravintola ”Moskau”.
Juntusen sanottiin tulleen tapaamiseen ilman ennakkoehtoja ja täysin vapaaehtoisesti. Muistion mukaan värväyskandidaatille aliluutnantti Förster esiteltiin peitenimellä ”Fritsch”.
Muistion mukaan hänen nimensä oli tapaamisen isännille kertonut algerialainen opiskelija (todellisuudessa KP ”Andreas”, joka ei ole algerialainen, vaan suomalainen opiskelija), joka oli joutunut tekemisiin poliisin kanssa valuuttarikosten johdosta.
Isännät korostivat, että Juntusen nimi ei mitenkään liittynyt kuitenkaan asianomaisen rikoksiin, eikä häntä epäilty mistään, vaan päinvastoin hänen myönteiset DDR-kantansa ovat tiedossa ja ”siten luovat edellytykset sille, että hän on hyödyksi DDR:n turvallisuusorgaaneille rikosten ehkäisyssä”.
MfS-upseerit selittävät Juntuselle, että DDR:n turvallisuusorgaanien tavoitteena on opiskelijoiden suojelu, jossa tarkoituksessa he luovat luottamusyhteistyötä edistysmielisten opiskelijoiden kanssa.
Juntusen ja MfS:n upseerien tapaamiset alkoivat lisääntyä ja Juntusen edellytettiin kirjoittavan raportteja ystävistään ja sukulaisistaan. Värvättävä teki tunnollisesti työtä käskettyä ja tuli upseerien taholta informoiduksi, että hänen rikosten ehkäisytyö DDR:n turvallisuusorgaanien hyväksi kohdistuisi operaatioalueella Länsi-Berliiniin, kuten tapaamisessa 2.4.1979 hänelle kerrottiin.
MfS tähdentää toistuvasti, miten kaiken yhteistyön edellytys on ehdoton vaikenemiskyky ulkopuolisia tavattaessa. Juntunen allekirjoittaa vaikenemisvelvoitekirjelmän yhteistyöstä DDR:n turvallisuusorgaanien kanssa harjoitettavan yhteistyön yhteydessä käydyistä keskusteluista 3.4.1979 (Erklärung, Riitta Juntunen).
MfS kiinnostuu etenkin Juntusen entisestä suomalaisesta ystävättärestä, joka on aviossa Hampurissa. MfS saa 17.4.1979 Juntusen arvion Jouko Jokisalosta, jonka asemaa MfS:n värväyskandidaattina ei kerrota Juntuselle.
Toukokuun 9. päivänä MfS:n upseerit edellyttävät värväyskandidaatti ”Studentinin” raportoivan tapaamisestaan Suomen Opetusministeriön virkailijoiden kanssa. Raportin mukaan kandidaatti selosti perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti tapaamisiaan Helsingissä ja upseerit saivat myöhemmin erillisen muistion kandidaatilta.
Kontaktitapaamisesssa MfS:n upseerien kanssa 29.5.1979 Juntunen sai luottamuksellisia tietoja tulevista tehtävistään, MfS:n salaisen puhelinnumeron ja tietoja taisteluoperaatio ”Kampfreserve:stä”. Lopuksi sovittiin ehdokkaan ja upseerien välillä, että KP ”Studentin” on jatkossa peitenimi ”Kati”.
MfS:n HA:n linja III/2 (radiotiedustelu ja vastavakoilu) osaston johtajan kenraalimajuri Horst Männchenin ehdotus Juntusen värväämisestä tehdään 12.6.1979. 7-sivuisessa asiakirjassa kerrataan värväysprosessin taustoja ja todetaan Juntusta koskevan vihjeen tulleen kahdelta kontaktihenkilöltä (”Andreas”, ”Boris”).
Muistiossa tuodaan esille ongelmana se, ettei värväysehdokkaan yhteyksiä voida valvoa riittävästi, kun asianomainen on Suomessa. Toisaalta todetaan, että vaikka hän pitää yhteyksiä Suomeen, ehdokas hylkää Suomen yhteiskuntajärjestelmän. Värväyspäivämääräksi hyväksyttiin 21.6.1979. Lopussa muistiossa todetaan, että ehdokkaan mukaan Suomessa vallitsee virkakieltojärjestelmä.
”Ehdokkaan näkemys maansa valtajärjestelmästä vaikutti siihen, että hän päätti aloittaa yhteistyön DDR:n turvaorgaanien kanssa. Tämä vaikutti siihen myös, että hän ilman ongelmia saattoi luovuttaa Suomen opetusministeriön, Suomen DDR:n suurlähetystön ja passiviranomaisten asiakirjoja arviointia ja tiedustelua varten”.
Juntunen värvättiin 22.6.1979, jolloin hän allekirjoitti omakätisesti kirjoitetun Verplichtung-asiakirjan yhteistyöstä DDR:n turvallisuusorgaanien kanssa ja valitsi peitenimekseen ”Kati” ja sille avattiin rekisteri XV/3000/79.
Värväyksen yhteydessä ”Kati” antoi raportteja Leipzigissa olevasta ja eräästä toisesta opiskelijasta (nimet mustattu). Lisäksi sovittiin, että ”Kati” alkaa pitää aktiivisesti yhteyttä Hampurissa olevaan ystävättäreensä (myöhemmin värväysehdokas ”Kontrast”), ja sai tehtäväksi valmistella tapaamisista raportit seuraavaan tapaamiseen MfS:n upseerien kanssa. Aliluutnantti Fösterin varmentama värväysraportti kuittaa lopuksi ”Katin” olevan täysin tietoinen velvoitteistaan MfS-yhteistyössään.
”Hän arvioi DDR:n kansalaisten elintason korkeaksi. Hän kiittää DDR:n puolue- ja valtiojohdon talous- ja sosiaalipolitiikkaa, koska se suuntautuu työtätekevien aseman parantamiseen .... Hän pitää SED:n johtavaa roolia välttämättömänä. Myös DDR:n ulkopolitikkaa ”Studentin” kiittelee. Hän ei käsitä, miten DDR:ssä on kansalaisia joiden tietoisuustaso ei vastaa sosialistisen kansalaisen tasoa. Häntä on ihmetyttänyt se, että hän on kuullut nuorison huutavan rasistisia herjoja mustia opiskelijoita nähdessään ... ”Studentin” edustaa SKP:ssä ns. enemmistön näkemyksiä ... ”Studentin” on luonut läheisen suhteen DDR-opiskelijaneitoseen (nimi pyyhitty) (ote ”Boriksen” raportista).
Seuraava MfS:n muistio ”Studentin”-värväysehdokkaasta on tehty 28.3.1979 ”osana vuotuista epävirallisten avustajien hankintaohjelmaa operaatioaluetta varten”. Muistion allekirjoittajina ovat MfS:n upseerit Förster, Arndt ja Kaula.
Muistiossa todetaan Riitta Juntusen peitenimenä olevan ”Studentin”. Muistio nojautuu ”kontaktitapaamiseen”, joka tapahtui 27.3.1979 värväysehdokas ”Studentin” ja MfS:n upseerien Förster ja Kaula kesken paikkana ravintola ”Moskau”.
Juntusen sanottiin tulleen tapaamiseen ilman ennakkoehtoja ja täysin vapaaehtoisesti. Muistion mukaan värväyskandidaatille aliluutnantti Förster esiteltiin peitenimellä ”Fritsch”.
Muistion mukaan hänen nimensä oli tapaamisen isännille kertonut algerialainen opiskelija (todellisuudessa KP ”Andreas”, joka ei ole algerialainen, vaan suomalainen opiskelija), joka oli joutunut tekemisiin poliisin kanssa valuuttarikosten johdosta.
Isännät korostivat, että Juntusen nimi ei mitenkään liittynyt kuitenkaan asianomaisen rikoksiin, eikä häntä epäilty mistään, vaan päinvastoin hänen myönteiset DDR-kantansa ovat tiedossa ja ”siten luovat edellytykset sille, että hän on hyödyksi DDR:n turvallisuusorgaaneille rikosten ehkäisyssä”.
MfS-upseerit selittävät Juntuselle, että DDR:n turvallisuusorgaanien tavoitteena on opiskelijoiden suojelu, jossa tarkoituksessa he luovat luottamusyhteistyötä edistysmielisten opiskelijoiden kanssa.
Juntusen ja MfS:n upseerien tapaamiset alkoivat lisääntyä ja Juntusen edellytettiin kirjoittavan raportteja ystävistään ja sukulaisistaan. Värvättävä teki tunnollisesti työtä käskettyä ja tuli upseerien taholta informoiduksi, että hänen rikosten ehkäisytyö DDR:n turvallisuusorgaanien hyväksi kohdistuisi operaatioalueella Länsi-Berliiniin, kuten tapaamisessa 2.4.1979 hänelle kerrottiin.
MfS tähdentää toistuvasti, miten kaiken yhteistyön edellytys on ehdoton vaikenemiskyky ulkopuolisia tavattaessa. Juntunen allekirjoittaa vaikenemisvelvoitekirjelmän yhteistyöstä DDR:n turvallisuusorgaanien kanssa harjoitettavan yhteistyön yhteydessä käydyistä keskusteluista 3.4.1979 (Erklärung, Riitta Juntunen).
MfS kiinnostuu etenkin Juntusen entisestä suomalaisesta ystävättärestä, joka on aviossa Hampurissa. MfS saa 17.4.1979 Juntusen arvion Jouko Jokisalosta, jonka asemaa MfS:n värväyskandidaattina ei kerrota Juntuselle.
Toukokuun 9. päivänä MfS:n upseerit edellyttävät värväyskandidaatti ”Studentinin” raportoivan tapaamisestaan Suomen Opetusministeriön virkailijoiden kanssa. Raportin mukaan kandidaatti selosti perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti tapaamisiaan Helsingissä ja upseerit saivat myöhemmin erillisen muistion kandidaatilta.
Kontaktitapaamisesssa MfS:n upseerien kanssa 29.5.1979 Juntunen sai luottamuksellisia tietoja tulevista tehtävistään, MfS:n salaisen puhelinnumeron ja tietoja taisteluoperaatio ”Kampfreserve:stä”. Lopuksi sovittiin ehdokkaan ja upseerien välillä, että KP ”Studentin” on jatkossa peitenimi ”Kati”.
MfS:n HA:n linja III/2 (radiotiedustelu ja vastavakoilu) osaston johtajan kenraalimajuri Horst Männchenin ehdotus Juntusen värväämisestä tehdään 12.6.1979. 7-sivuisessa asiakirjassa kerrataan värväysprosessin taustoja ja todetaan Juntusta koskevan vihjeen tulleen kahdelta kontaktihenkilöltä (”Andreas”, ”Boris”).
Muistiossa tuodaan esille ongelmana se, ettei värväysehdokkaan yhteyksiä voida valvoa riittävästi, kun asianomainen on Suomessa. Toisaalta todetaan, että vaikka hän pitää yhteyksiä Suomeen, ehdokas hylkää Suomen yhteiskuntajärjestelmän. Värväyspäivämääräksi hyväksyttiin 21.6.1979. Lopussa muistiossa todetaan, että ehdokkaan mukaan Suomessa vallitsee virkakieltojärjestelmä.
”Ehdokkaan näkemys maansa valtajärjestelmästä vaikutti siihen, että hän päätti aloittaa yhteistyön DDR:n turvaorgaanien kanssa. Tämä vaikutti siihen myös, että hän ilman ongelmia saattoi luovuttaa Suomen opetusministeriön, Suomen DDR:n suurlähetystön ja passiviranomaisten asiakirjoja arviointia ja tiedustelua varten”.
Juntunen värvättiin 22.6.1979, jolloin hän allekirjoitti omakätisesti kirjoitetun Verplichtung-asiakirjan yhteistyöstä DDR:n turvallisuusorgaanien kanssa ja valitsi peitenimekseen ”Kati” ja sille avattiin rekisteri XV/3000/79.
Värväyksen yhteydessä ”Kati” antoi raportteja Leipzigissa olevasta ja eräästä toisesta opiskelijasta (nimet mustattu). Lisäksi sovittiin, että ”Kati” alkaa pitää aktiivisesti yhteyttä Hampurissa olevaan ystävättäreensä (myöhemmin värväysehdokas ”Kontrast”), ja sai tehtäväksi valmistella tapaamisista raportit seuraavaan tapaamiseen MfS:n upseerien kanssa. Aliluutnantti Fösterin varmentama värväysraportti kuittaa lopuksi ”Katin” olevan täysin tietoinen velvoitteistaan MfS-yhteistyössään.
”Katin”
vakoilutoiminnan pääpiirteistä
”Kati” saa
vastedes jatkuvasti vaativampia tehtäviä. Hän allekirjoittaa aina itse
tehtäväksiannot, jotka allekirjoittaa myös erillisinä muistioina kenraalimajuri
Männchen ja raportoi niistä huolellisesti MfS:lle.
Katia koskeva lyhyt yleisarvio annetaan KGB:lle tiedoksi 18.1.1982 (übergabe der Auskunft an das sovjetische Bruderorg.erfolgt, Fö - käsin merkitty) ilman, että siinä mainitaan IME ”Katin” oikeaa nimeä, ainoastaan se, että kyse on suomalaisesta henkilöstä.
Tässä raportissa (josta arkistossa vain yksi sivu) korostetaan, että ”Kati on toiminut tehokkaasti ja menestyksellä operaatioalueella suorittaen henkilöihin sekä vihollisen salaisen palvelun ja vastavakoilun kohteisiin liittyvää tausta-, tarkkailu- ja tiedustelutyötä”.
Hänet määritellään siten 1982 alkaen IME:ksi (IM in besonderen Einsatz) ja hänelle myönnettävät maksut kohoavat. Korkeimmillaan maksut ovat 1983-84 ylittäen usein 1 000 DM kerta ja kerran lähes 4 000 DM palkkioina.
Marraskuussa 1984 Kati hävittää molemmat passinsa ja joutuu DDR:n poliisin kuulusteluun (hänellä on kaksi passia, joista toisessa DDR-viisumi, toisessa ei, molemmissa sama umpeenkulumispvm).
Kati vakoilee BND:tä ja amerikkalaiskohteita operaatioalueella, Helsingin yliopiston kehitysmaainstituuttia, Suomen DDR:n suurlähetystöä, yrittää värvätä jatkuvasti useita suomalaisia ja muiden maiden kansalaisia sekä Puolan kriisin aikana puolalaisia opiskelijoita.
On lisäksi viitteitä siitä, että hän luovuttaa asiakirjoja niistä instituutioista, joita mainitaan värväämisasiakirjoissa edellä (”Boris” käänsi opetusministeriön asiakirjoja MfS:lle jotka sisälsivät tarkat tiedot suomalaisista DDR-opiskelijoista, joista eräiden kohdalla (nimet pyyhitty mustalla) on merkintä, että he ovat rekisteröiity MfS:n osasto III/2:n piiriin kiinnostavina henkilöinä).
Seuraavassa ”Katin” vakoilusta esimerkkejä (kaikki kenraalimajuri Männchenin allekirjoittamia toimeksiantoja):
19.4.1980 toimeksiantoja Länsi-Berliinissä 27.4.1980 ja 100 DM kustannuksia varten (kaksi raporttia liitteinä toteutuneista operaatioista ao. päivänä).
14.5.1980 6-kohtainen, laaja työ- ja operaatiomääräys kesäkuuta varten. Painopisteinä vihollisen salaisen palvelun ja vastavakoilun kohteistot Länsi-Berliinissä. Lisäksi suomalainen aviopari ”Hansa” värväysehdokkaina, jatkuva lisäinformaation hankinta ja perehtymistä Hampurin operaatioalueen julkisiin instituutioihin, aviopari ”Hansan” tapaamisen yhteydessä. ”Kati” saa kustannuksia varten ja palkkiona 2 000 DM.
22.10 ja 11.11.1980 toimenpidesuunnitelmia puolalaisopiskelijoiden vakoilemiseksi, ”Hansan” seurannaksi ja erilaisten tietojen hankkimiseksi (raportteja ja toimeksantoja loppusyksyltä 1980 noin 20 sivua).
23.9.1981 ”Katille” tehtäväksianto, jossa keskeistä se, että ”Kati” alkaa värvätä amerikkalaista, jonka oli tavannut 18.9.1981 Länsi-Berliinissä.
11.9.1981 toimeksianto, jossa kohdassa yksi on tärkeä elementti. Siinä todetaan ”Katin” värväystyön olevan osa KGB:n isompaa operaatiota etsiä ja värvätä sopivia ehdokkaita Länsi-Saksassa toteutettavaa vakoilua varten (1. sivun alhaalla oleva kappale).
12.5.1982 tehtävämääräys IME Katille viholliskorganisaatio ”Arbeitsgruppe 13. August" jäljittämiseksi. Painopiste on ”komplexauftrag”, suomalaisen naispuolisen värväyskandidaatti "Freundinin" osalta.
Loppuraportti 1.8.1980 epäonnistuneen IM-värväysyritys "Kontrastin" (peitenimi värväysehdokkaalle, joka asui Hampurissa) osalta, joka vahvistaa, että tästä eteenpäin ”Kati” oli haavoittuvainen, koska kandidaatti on voinut kertoa ”Katin” yrityksestä joko BND:lle tai Supolle.
”Kontrast” oli ollut ”Katin” värväysehdokas ainakin syksystä 1979 (muistio 2.10.1979, abt III/2). Samassa muistiossa selostetaan myös tietoja värväysehdokas ”Hansasta”.
”Katia” koskevassa vuosiarviossa 15.10.1981 todetaan, että ”Kontrastia” koskeva operationaalinen materiaali on ”annettu neuvostoliittolaisille veljesorgaaneille”.
MfS:n vaativa toimeksianto IME ”Katille” 17.1.1983, jossa on hankittava lisää tietoja kolmesta värväysehdokkaasta (”Gastgeber”, ”Student” ja ”Reise”) operaatioaluella sekä Länsi-Berliinissä että muualla Länsi-Saksassa. Lisäksi mainitaan tiedustelukohteena suomalainen värväysehdokas ”Bekannte” Länsi-Berliinissä.
”Katia” avustaa vaikkeimmissa operaatioissa IM ”Vera”. Lisäksi ”Katille” valmistellaan ilmeisesti väärennettyjä suoja-asiakirjoja operaatioalueella toimimista varten.
”Katin” tiedustelu suuntautuu lisäksi BND:n koulun opiskelijoiden käyttämään hotelliin Nürnbergissä ja muihin BND:n kohteisiin Kölnin ja Bonnin alueilla.
Useita vaativia toimeksiantoja keväällä ja kesällä 1983, joihin liittyi helmi-maaliskuussa 12 matkaa operaatioalueelle ja niistä 28 raporttia. ”Kati” vakoili esimerkiksi ”menestyksellä” BND:n entisen johtajan Klaus Kinkelin asuntoa ja jatkoi lähes kymmenen värväysehdokkaan valmentamista (nimi erottuu mustausta kohdasta ND-ex Chef KINKEL).
28.10.1984 ”Katin” raportti johtoupseereille pääsihteeri Honeckerin Suomen vierailun herättämistä reaktioista SKP:n jäsenten keskuudessa. ”Katin” selostus välitetään MfS:n ulkomaanvakoiululle informaationa E/27030/10/84 - 19.11.1984 ennalta varoittamatta tapaaminen MfS:n johtoupseerien kanssa, joka liittyi asiakirjojen häviämiseen ja kuulusteluun Itä-Berliinin kansapoliisin tiloissa. ”Kati” halusi päästä palaamaan Suomeen vanhempiensa luokse jouluksi.
25.1.1985 arvio ”Katin” kontakteista Liittotasavallan Länsi-Berliinin pysyvän edustuston henkilökuntaan. ”Kati” määrätään lopettamaan yhteydenpito henkilökuntaan lähinnä paljastumisen varalta.
Katia koskeva lyhyt yleisarvio annetaan KGB:lle tiedoksi 18.1.1982 (übergabe der Auskunft an das sovjetische Bruderorg.erfolgt, Fö - käsin merkitty) ilman, että siinä mainitaan IME ”Katin” oikeaa nimeä, ainoastaan se, että kyse on suomalaisesta henkilöstä.
Tässä raportissa (josta arkistossa vain yksi sivu) korostetaan, että ”Kati on toiminut tehokkaasti ja menestyksellä operaatioalueella suorittaen henkilöihin sekä vihollisen salaisen palvelun ja vastavakoilun kohteisiin liittyvää tausta-, tarkkailu- ja tiedustelutyötä”.
Hänet määritellään siten 1982 alkaen IME:ksi (IM in besonderen Einsatz) ja hänelle myönnettävät maksut kohoavat. Korkeimmillaan maksut ovat 1983-84 ylittäen usein 1 000 DM kerta ja kerran lähes 4 000 DM palkkioina.
Marraskuussa 1984 Kati hävittää molemmat passinsa ja joutuu DDR:n poliisin kuulusteluun (hänellä on kaksi passia, joista toisessa DDR-viisumi, toisessa ei, molemmissa sama umpeenkulumispvm).
Kati vakoilee BND:tä ja amerikkalaiskohteita operaatioalueella, Helsingin yliopiston kehitysmaainstituuttia, Suomen DDR:n suurlähetystöä, yrittää värvätä jatkuvasti useita suomalaisia ja muiden maiden kansalaisia sekä Puolan kriisin aikana puolalaisia opiskelijoita.
On lisäksi viitteitä siitä, että hän luovuttaa asiakirjoja niistä instituutioista, joita mainitaan värväämisasiakirjoissa edellä (”Boris” käänsi opetusministeriön asiakirjoja MfS:lle jotka sisälsivät tarkat tiedot suomalaisista DDR-opiskelijoista, joista eräiden kohdalla (nimet pyyhitty mustalla) on merkintä, että he ovat rekisteröiity MfS:n osasto III/2:n piiriin kiinnostavina henkilöinä).
Seuraavassa ”Katin” vakoilusta esimerkkejä (kaikki kenraalimajuri Männchenin allekirjoittamia toimeksiantoja):
19.4.1980 toimeksiantoja Länsi-Berliinissä 27.4.1980 ja 100 DM kustannuksia varten (kaksi raporttia liitteinä toteutuneista operaatioista ao. päivänä).
14.5.1980 6-kohtainen, laaja työ- ja operaatiomääräys kesäkuuta varten. Painopisteinä vihollisen salaisen palvelun ja vastavakoilun kohteistot Länsi-Berliinissä. Lisäksi suomalainen aviopari ”Hansa” värväysehdokkaina, jatkuva lisäinformaation hankinta ja perehtymistä Hampurin operaatioalueen julkisiin instituutioihin, aviopari ”Hansan” tapaamisen yhteydessä. ”Kati” saa kustannuksia varten ja palkkiona 2 000 DM.
22.10 ja 11.11.1980 toimenpidesuunnitelmia puolalaisopiskelijoiden vakoilemiseksi, ”Hansan” seurannaksi ja erilaisten tietojen hankkimiseksi (raportteja ja toimeksantoja loppusyksyltä 1980 noin 20 sivua).
23.9.1981 ”Katille” tehtäväksianto, jossa keskeistä se, että ”Kati” alkaa värvätä amerikkalaista, jonka oli tavannut 18.9.1981 Länsi-Berliinissä.
11.9.1981 toimeksianto, jossa kohdassa yksi on tärkeä elementti. Siinä todetaan ”Katin” värväystyön olevan osa KGB:n isompaa operaatiota etsiä ja värvätä sopivia ehdokkaita Länsi-Saksassa toteutettavaa vakoilua varten (1. sivun alhaalla oleva kappale).
12.5.1982 tehtävämääräys IME Katille viholliskorganisaatio ”Arbeitsgruppe 13. August" jäljittämiseksi. Painopiste on ”komplexauftrag”, suomalaisen naispuolisen värväyskandidaatti "Freundinin" osalta.
Loppuraportti 1.8.1980 epäonnistuneen IM-värväysyritys "Kontrastin" (peitenimi värväysehdokkaalle, joka asui Hampurissa) osalta, joka vahvistaa, että tästä eteenpäin ”Kati” oli haavoittuvainen, koska kandidaatti on voinut kertoa ”Katin” yrityksestä joko BND:lle tai Supolle.
”Kontrast” oli ollut ”Katin” värväysehdokas ainakin syksystä 1979 (muistio 2.10.1979, abt III/2). Samassa muistiossa selostetaan myös tietoja värväysehdokas ”Hansasta”.
”Katia” koskevassa vuosiarviossa 15.10.1981 todetaan, että ”Kontrastia” koskeva operationaalinen materiaali on ”annettu neuvostoliittolaisille veljesorgaaneille”.
MfS:n vaativa toimeksianto IME ”Katille” 17.1.1983, jossa on hankittava lisää tietoja kolmesta värväysehdokkaasta (”Gastgeber”, ”Student” ja ”Reise”) operaatioaluella sekä Länsi-Berliinissä että muualla Länsi-Saksassa. Lisäksi mainitaan tiedustelukohteena suomalainen värväysehdokas ”Bekannte” Länsi-Berliinissä.
”Katia” avustaa vaikkeimmissa operaatioissa IM ”Vera”. Lisäksi ”Katille” valmistellaan ilmeisesti väärennettyjä suoja-asiakirjoja operaatioalueella toimimista varten.
”Katin” tiedustelu suuntautuu lisäksi BND:n koulun opiskelijoiden käyttämään hotelliin Nürnbergissä ja muihin BND:n kohteisiin Kölnin ja Bonnin alueilla.
Useita vaativia toimeksiantoja keväällä ja kesällä 1983, joihin liittyi helmi-maaliskuussa 12 matkaa operaatioalueelle ja niistä 28 raporttia. ”Kati” vakoili esimerkiksi ”menestyksellä” BND:n entisen johtajan Klaus Kinkelin asuntoa ja jatkoi lähes kymmenen värväysehdokkaan valmentamista (nimi erottuu mustausta kohdasta ND-ex Chef KINKEL).
28.10.1984 ”Katin” raportti johtoupseereille pääsihteeri Honeckerin Suomen vierailun herättämistä reaktioista SKP:n jäsenten keskuudessa. ”Katin” selostus välitetään MfS:n ulkomaanvakoiululle informaationa E/27030/10/84 - 19.11.1984 ennalta varoittamatta tapaaminen MfS:n johtoupseerien kanssa, joka liittyi asiakirjojen häviämiseen ja kuulusteluun Itä-Berliinin kansapoliisin tiloissa. ”Kati” halusi päästä palaamaan Suomeen vanhempiensa luokse jouluksi.
25.1.1985 arvio ”Katin” kontakteista Liittotasavallan Länsi-Berliinin pysyvän edustuston henkilökuntaan. ”Kati” määrätään lopettamaan yhteydenpito henkilökuntaan lähinnä paljastumisen varalta.
MfS:n
loppuarvioita ja muita seikkoja
MfS:n ja
”Katin” viimeinen tapaaminen on tapahtunut 8.4.1985. Tapaamisessa ”Kati”
selosti Suomeen paluunsa syitä ja antoi suullisen sitoumuksen purkamislupauksen
(Entplichtung).
Muistiossa todetaan ”Katin” purskahtaneen itkuun, ”joka osoitti, että päätös paluusta ja yhteistyöstä luopumisesta ei ollut helppo”. Samalla IM kertoi olevansa valmis jatkossa kertomaan, jos vihollisen salainen palvelu yrittää värvätä joitain ihmisiä tai ylipäätänsä, mikäli hän saa tietoja vihollisen DDR:n vastaisesta toiminnasta.
Hän ilmoittaa olevansa valmis informoimaan MfS:n upseereita tiedoistaan DDR:n lomilla. Hän toteaa olevansa vakuuttunut, että hän joutuu Suomen salaisen palvelun kuulusteluihin, mikä viittaisi siihen, että ”Kati” oli tavalla tai toisella joutunut Supon seurantaan.
”Katin” failista löytyi MfS:n virallinen lomakelappu, joka kertoo, että ”Kati” olisi Helsinkiin siirryttyään syyskuussa 1983 saanut työpaikan DDR:n edustuston kaupallisesta osastosta 15.10.1983 alkaen Helsingissä ja lapun mukaan muuttunut operatiivisesti käyttökelpoiseksi.
Lapussa on merkintä että asia on Gen B:n harteilla. Tämä viitannee ”Katin” failista löytyneeseen MfS:n ”Streng Geheim” (pvm 28.11.1983) - ”Information abt XII”, viittaus XV/3000/79 ja nimi Juntunen Riitta sekä Gen. Banzer 27665. Kyse on siten MfS:n vastavakoilun tarkastajasta / virkailijasta ”Banzer”.
Tässä yhteydessä ”Kati” saapui Suomesta Länsi-Berliiniin ja tapasi 18.11.1983 johtoupseerinsa sekä aliluutnantti Herbrichin, joka on oletettavsti MfS:n vastavakoilun edustaja.
”Kati” oli sairastunut ilmeisen vakavasti elokuussa 1983 ja suunnitteli paluuta Suomeen (Försterin raportti 15.9.1983, 4 sivua). Ratkaisuksi tuli Suomeen siirtyminen 30.9. ”Kati” saa 26.9. 3 000 DM kiitoksena hyvästä yhteistyöstä.
”Kati” oli saanut vuoden 1983 aikana yhä vaativampia toimeksiantoja ja yhä suurempia korvauksia. Mutta jo 18.11. hän kertoo johtoupseereilleen, että hän haluaa palata Länsi-Berliiniin ja DDR:ään kesällä 1984 ja jatkaa yhteistyötä MfS:n kanssa.
Yliluutnantti Fösterin raportissa 28.11.1983 (4 sivua) ”Kati” kertoi, että hän joutuu ottaman huomioon Suomen salaisen palvelun halun kuulustella häntä 5 vuoden DDR-oleskelun jälkeen ja siksi, että hän tekee työtä DDR:n edustustossa.
”Kati” selosti Suomen poliittista tilannetta sekä selosti myös entisen työtoverinsa tilannetta, ”joka liittyi MfS:n ulkomaanvakoilun tiedontarpeisiin”. ”Kati” sai tehtäväksi kontaktoida kahta suomalaista naista Länsi-Berliinissä sekä yhtä Yhdysvaltain kansalaista värväysmielessä.
”Kati” saapuu kesällä 1984 DDR:ään, mutta vaikka yhteistyö jatkuu MfS:n kanssa, alkaa ”Katin” toimintaa haitata masennus ja hänen ehkä muutkin vastoinkäymiset.
Marraskuussa 1984 hän hävittää käsilaukkunsa, jonka poliisi löytää ja suorittaa kuulustelut. Tässä yhteydessä löytyvät hänen kaksi passiaan. Hieman yllättäen BSTU:n Kati-failissa on myös 5.2.1986 päivätty ”Abschlussbericht zum IME-Vorgang ”Kati”, Reg.-Nr. XV/3000/79”.
Siinä selostetaan tiiviisti ”Katin” toimintaa kesäkuusta 1979 ja korostetaan hänen ansioitaan, joiden seurauksena muutkin MfS:n linjat hyötyivät hänen hankkimistaan tiedoista, ”kuten myös neuvostoliittolaiset veljesorgaanit”. Raportissa tuodaan lopuksi esille ”Katin” halukkuus tehdä yhteistyötä jatkossakin ja raportoida havainnoista lomillaan DDR:n alueella.
Nämä informaatiot vuodelta 1986 viittaavat siihen, että ”Katista” haluttiin antaa tiivis seurantamuistio HVA:n Helsingin asemalle, jossa vuoden 1986 alussa aloitti asemapäällikkönä MfS:n eversti OibE Ingolf Freyer peitenimi ”Dietrich” rekisterissä XV/1347/85 peitenimellä lähetystösihteeri Hans Pfailer. Lisäksi varapäällikkönä aloitti MfS:n yliluutnantti Gerhard Maget peitenimi ”Pohlman”.
Muistiossa todetaan ”Katin” purskahtaneen itkuun, ”joka osoitti, että päätös paluusta ja yhteistyöstä luopumisesta ei ollut helppo”. Samalla IM kertoi olevansa valmis jatkossa kertomaan, jos vihollisen salainen palvelu yrittää värvätä joitain ihmisiä tai ylipäätänsä, mikäli hän saa tietoja vihollisen DDR:n vastaisesta toiminnasta.
Hän ilmoittaa olevansa valmis informoimaan MfS:n upseereita tiedoistaan DDR:n lomilla. Hän toteaa olevansa vakuuttunut, että hän joutuu Suomen salaisen palvelun kuulusteluihin, mikä viittaisi siihen, että ”Kati” oli tavalla tai toisella joutunut Supon seurantaan.
”Katin” failista löytyi MfS:n virallinen lomakelappu, joka kertoo, että ”Kati” olisi Helsinkiin siirryttyään syyskuussa 1983 saanut työpaikan DDR:n edustuston kaupallisesta osastosta 15.10.1983 alkaen Helsingissä ja lapun mukaan muuttunut operatiivisesti käyttökelpoiseksi.
Lapussa on merkintä että asia on Gen B:n harteilla. Tämä viitannee ”Katin” failista löytyneeseen MfS:n ”Streng Geheim” (pvm 28.11.1983) - ”Information abt XII”, viittaus XV/3000/79 ja nimi Juntunen Riitta sekä Gen. Banzer 27665. Kyse on siten MfS:n vastavakoilun tarkastajasta / virkailijasta ”Banzer”.
Tässä yhteydessä ”Kati” saapui Suomesta Länsi-Berliiniin ja tapasi 18.11.1983 johtoupseerinsa sekä aliluutnantti Herbrichin, joka on oletettavsti MfS:n vastavakoilun edustaja.
”Kati” oli sairastunut ilmeisen vakavasti elokuussa 1983 ja suunnitteli paluuta Suomeen (Försterin raportti 15.9.1983, 4 sivua). Ratkaisuksi tuli Suomeen siirtyminen 30.9. ”Kati” saa 26.9. 3 000 DM kiitoksena hyvästä yhteistyöstä.
”Kati” oli saanut vuoden 1983 aikana yhä vaativampia toimeksiantoja ja yhä suurempia korvauksia. Mutta jo 18.11. hän kertoo johtoupseereilleen, että hän haluaa palata Länsi-Berliiniin ja DDR:ään kesällä 1984 ja jatkaa yhteistyötä MfS:n kanssa.
Yliluutnantti Fösterin raportissa 28.11.1983 (4 sivua) ”Kati” kertoi, että hän joutuu ottaman huomioon Suomen salaisen palvelun halun kuulustella häntä 5 vuoden DDR-oleskelun jälkeen ja siksi, että hän tekee työtä DDR:n edustustossa.
”Kati” selosti Suomen poliittista tilannetta sekä selosti myös entisen työtoverinsa tilannetta, ”joka liittyi MfS:n ulkomaanvakoilun tiedontarpeisiin”. ”Kati” sai tehtäväksi kontaktoida kahta suomalaista naista Länsi-Berliinissä sekä yhtä Yhdysvaltain kansalaista värväysmielessä.
”Kati” saapuu kesällä 1984 DDR:ään, mutta vaikka yhteistyö jatkuu MfS:n kanssa, alkaa ”Katin” toimintaa haitata masennus ja hänen ehkä muutkin vastoinkäymiset.
Marraskuussa 1984 hän hävittää käsilaukkunsa, jonka poliisi löytää ja suorittaa kuulustelut. Tässä yhteydessä löytyvät hänen kaksi passiaan. Hieman yllättäen BSTU:n Kati-failissa on myös 5.2.1986 päivätty ”Abschlussbericht zum IME-Vorgang ”Kati”, Reg.-Nr. XV/3000/79”.
Siinä selostetaan tiiviisti ”Katin” toimintaa kesäkuusta 1979 ja korostetaan hänen ansioitaan, joiden seurauksena muutkin MfS:n linjat hyötyivät hänen hankkimistaan tiedoista, ”kuten myös neuvostoliittolaiset veljesorgaanit”. Raportissa tuodaan lopuksi esille ”Katin” halukkuus tehdä yhteistyötä jatkossakin ja raportoida havainnoista lomillaan DDR:n alueella.
Nämä informaatiot vuodelta 1986 viittaavat siihen, että ”Katista” haluttiin antaa tiivis seurantamuistio HVA:n Helsingin asemalle, jossa vuoden 1986 alussa aloitti asemapäällikkönä MfS:n eversti OibE Ingolf Freyer peitenimi ”Dietrich” rekisterissä XV/1347/85 peitenimellä lähetystösihteeri Hans Pfailer. Lisäksi varapäällikkönä aloitti MfS:n yliluutnantti Gerhard Maget peitenimi ”Pohlman”.
Loppuyhteenveto
”Katin” vakoilusta
1. ”Katin”
käytännössä 9 vuotta (1977-1986) jatkunut yhteistyö MfS:n kanssa nojautui vapaaehtoisuuteen
ja haluun vahingoittaa DDR:n ”vihollisia” (joiden joukossa de facto myös
Suomi). Hän sai sekä merkittävää taloudellista korvausta että vakoilussa
tarvittavia, laittomia välineitä (toinen passi jne).
2. ”Kati” yritti värvätä useita suomalaisia ja ulkolaisia ihmisiä, mikä sekä vaaransi näiden turvallisuutta ja oikeudellista tilannetta että luonnollisesti pyrki vahingoittamaan näiden kansalaisten kotimaiden asemaa (Puola, Suomi, Länsi-Saksa, Yhdysvallat, Algeria).
3. Värväytyminen sosialistimaan salaisen palvelun avustajaksi on lähtökohtaisesti rikos. Tällainen toiminta on täysin muuta kuin se, että asianomainen on vain MfS:n kontaktihenkilö (ei värvätty) puhumattakaan että asianomainen on vain ammentava tietolähde ilman tietoa siitä, että on tekemisissä MfS:n kanssa. Saksassa tällaisista tietolähteistä ei ole aloitettu esitutkintoja muuta kuin vahingossa.
4. ”Katin” toiminta kesti pitkään ja sisälsi kautta linjan ”kovaa vakoilua” ja saattoi jatkua vielä hänen Suomeen paluunsa jälkeen. Lisäksi ”Kati” oli arvostettu KGB:ssä.
Jos Riitta Juntunen on Tiitisen listalla, on listan sulkijoilla ja vartijoilla vastuu vakoilurikoksen suojelusta.
Mikäli Rosenholz-aineiston tai muun tiedonvaihdon yhteydessä ”Kati” on paljastunut aiemmin tai viimeistään 2000/2002, on Suojelupoliisi törkeästi laiminlyönyt Riitta Juntusen tutkinnan, koska Supon vastavakoilun päällikön Hannu Moilasen mukaan ”Katin” papereita ei koskaan annettu syyttäjälle eli mitään esitutkintaa ei suoritettu.
Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski 24.1.2010 totesi Helsingin Sanomissa, että Supon olisi tullut julistaa Alpo Rusi täysin syyttömäksi tammikuussa 2003 (vasta) Berliinissä suoritettujen Stasin upseerien kuulustelujen jälkeen.
5. ”Katin” failin asiakirjoista on tässä voitu selostaa vain esimerkinomaisia toimeksiantoja, värväystä koskevia asiakirjoja ja kuitteja sekä raportteja. Toimeksinnot, raportit ja maksukuitit virtasivat tasaisesti kuukaudittain MfS:ltä ”Katille” värväyksestä siihen sakka, kun ”Kati” palasi lopullisesti Suomeen.
On myös huomattava, että ”Kati” oli työllistettynä Suomessa DDR:n edustustossa 30.9.1983 - noin 1.6.1984 ja harjoitti tällöin yhteistyötä MfS:n kanssa, ja kävi tapaamassa johtoupseereita Länsi-Berliinissä. Kati siis vakoili MfS:lle myös Suomesta ja Suomea koskevia asioita.
2. ”Kati” yritti värvätä useita suomalaisia ja ulkolaisia ihmisiä, mikä sekä vaaransi näiden turvallisuutta ja oikeudellista tilannetta että luonnollisesti pyrki vahingoittamaan näiden kansalaisten kotimaiden asemaa (Puola, Suomi, Länsi-Saksa, Yhdysvallat, Algeria).
3. Värväytyminen sosialistimaan salaisen palvelun avustajaksi on lähtökohtaisesti rikos. Tällainen toiminta on täysin muuta kuin se, että asianomainen on vain MfS:n kontaktihenkilö (ei värvätty) puhumattakaan että asianomainen on vain ammentava tietolähde ilman tietoa siitä, että on tekemisissä MfS:n kanssa. Saksassa tällaisista tietolähteistä ei ole aloitettu esitutkintoja muuta kuin vahingossa.
4. ”Katin” toiminta kesti pitkään ja sisälsi kautta linjan ”kovaa vakoilua” ja saattoi jatkua vielä hänen Suomeen paluunsa jälkeen. Lisäksi ”Kati” oli arvostettu KGB:ssä.
Jos Riitta Juntunen on Tiitisen listalla, on listan sulkijoilla ja vartijoilla vastuu vakoilurikoksen suojelusta.
Mikäli Rosenholz-aineiston tai muun tiedonvaihdon yhteydessä ”Kati” on paljastunut aiemmin tai viimeistään 2000/2002, on Suojelupoliisi törkeästi laiminlyönyt Riitta Juntusen tutkinnan, koska Supon vastavakoilun päällikön Hannu Moilasen mukaan ”Katin” papereita ei koskaan annettu syyttäjälle eli mitään esitutkintaa ei suoritettu.
Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski 24.1.2010 totesi Helsingin Sanomissa, että Supon olisi tullut julistaa Alpo Rusi täysin syyttömäksi tammikuussa 2003 (vasta) Berliinissä suoritettujen Stasin upseerien kuulustelujen jälkeen.
5. ”Katin” failin asiakirjoista on tässä voitu selostaa vain esimerkinomaisia toimeksiantoja, värväystä koskevia asiakirjoja ja kuitteja sekä raportteja. Toimeksinnot, raportit ja maksukuitit virtasivat tasaisesti kuukaudittain MfS:ltä ”Katille” värväyksestä siihen sakka, kun ”Kati” palasi lopullisesti Suomeen.
On myös huomattava, että ”Kati” oli työllistettynä Suomessa DDR:n edustustossa 30.9.1983 - noin 1.6.1984 ja harjoitti tällöin yhteistyötä MfS:n kanssa, ja kävi tapaamassa johtoupseereita Länsi-Berliinissä. Kati siis vakoili MfS:lle myös Suomesta ja Suomea koskevia asioita.
