Uuden
Suomen verkkolehden päätoimittaja poisti kesällä 2011 syytä ilmoittamatta
kaikki Puheenvuoro-palstalla julkaistut kirjoitukseni. Katson asian loukkaavan
sananvapauttani ja julkaisen ajankohtaisuuden vuoksi uudelleen venäläisen
asianajajan lausunnon Anton Salosen kansalaisuudesta.
Julkaistu Uuden Suomen verkkolehdessä 28.6.2011 00:03. 63 kommenttia
Julkaistu Uuden Suomen verkkolehdessä 28.6.2011 00:03. 63 kommenttia
Anton-pojan
Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä on usean vuoden ajan esitetty näkemyksiä
puolesta ja vastaan. Venäjän viranomaisten toiminnassa on ollut selkeä
poliittinen lisäväri. Tosiasiallisesti on tähdätty ulkomaalaisen lapsen
kaappauksen laillistamiseen.
Kansalaisuuden myöntämistä kiivaasti puolustaneet suomalaiset aktivistit ovat väittäneet, että Suomessa ei tunneta Venäjän lainsäädäntöä. Siksi esitän venäläisen asiantuntijan lausunnon asiasta.
Minulle on luovutettu käännös venäläisen, nykyisin ulkomailla asuvan asianajajan tekemästä yhteenvedosta Anton-pojan Venäjän kansalaisuuden myöntämistä koskevassa asiassa ja olen saanut luvan sen julkaisemiseen.
Kansalaisuuden myöntämistä kiivaasti puolustaneet suomalaiset aktivistit ovat väittäneet, että Suomessa ei tunneta Venäjän lainsäädäntöä. Siksi esitän venäläisen asiantuntijan lausunnon asiasta.
Minulle on luovutettu käännös venäläisen, nykyisin ulkomailla asuvan asianajajan tekemästä yhteenvedosta Anton-pojan Venäjän kansalaisuuden myöntämistä koskevassa asiassa ja olen saanut luvan sen julkaisemiseen.
Tiivistelmä
venäläisen asianajajan esittämistä näkökohdista
Rimma Salonen on useita kertoja ilmaissut myöntävänsä lailliseksi sen, että hänen poikansa saa syntyessään nimenomaan Suomen kansalaisuuden.
- Rimma Salonen ei kiistä Anton-pojan vakinaista asumista Suomessa ennen tämän lähtöä äitinsä kanssa Venäjälle vuoden viisumilla.
- Suomalaisen tuomioistuimen 17.08.2006 tekemän päätöksen mukaan Anton jäi molempien vanhempien huoltoon.
- Rimma Salonen ratkaisi lapsen vakinaisen asuinpaikan muuttamisen yksin, ilman lapsen isän suostumusta.
- Vanhempien suhteiden sääntely kyseisessä tapauksessa Suomen lain mukaisesti saa vahvistuksensa myös Venäjän oikeuden normeista.
- Venäjän viranomaiset ovat tehneet kahdesti päätöksen Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä Anton Saloselle.
- Ensimmäinen päätös kansalaisuuden myöntämisestä on todettu laittomaksi venäläisen toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä.
- Rimma Salonen rikkoi karkeasti poikaansa kohdistuvia viisumimääräyksiä, ja viranomaiset myönsivät laittomasti ulkomaalaiselle lapselle toisen kerran Venäjän kansalaisuuden.
- Antonin oleskelu Venäjän maaperällä viisumin perusteella oli luonteeltaan määräaikaista eikä vastannut asumisen käsitettä.
- Venäjän alueella tilapäisesti oleskelevaan ulkomaalaiseen ei voida soveltaa normia, joka sallii Venäjän kansalaisuuden myöntämisen alaikäiselle ulkomaalaiselle ilman toisen vanhemman suostumusta.
- Venäjän viranomaisten toiminta, jolla tässä tapauksessa oli selkeästi poliittinen lisäväri, oli tosiasiallisesti tähdätty ulkomaalaisen lapsen kaappauksen laillistamiseen.
- Paavo Salosen toiminta, jonka päämääränä oli palauttaa hänen poikansa tämän vakinaiseen asuinpaikkaan Suomeen, tulee nähdä siviilioikeudelliseksi itsepuolustukseksi, jonka hän on suorittanut niissä rajoissa, jotka olivat tarpeen oikeudenloukkauksen korjaamiseksi.
Seuraavassa
on venäläisen asianajajan teksti kokonaisuudessaan.
Olosuhteista,
joissa alaikäiselle Suomen tasavallan kansalaiselle Anton Saloselle on
myönnetty Venäjän kansalaisuus
Kysymys
Anton Salosen kansalaisuudesta, jonka hän on saanut syntymän perusteella, voi
herättää tiettyä mielenkiintoa ja jopa riitoja oikeuskollision näkökulmasta,
mutta koska monissa asiakirjoissa on vahvistettu, että Rimma Salonen itse on
useita kertoja ilmaissut myöntävänsä lailliseksi sen, että hänen poikansa saa
syntyessään nimenomaan Suomen kansalaisuuden, myös me pidämme sitä
vahvistettuna tosiasiana ja jatkossa lähdemme siitä.
Rimma itsekään ei kiistä Anton Salosen vakinaista asumista Suomessa ennen tämän lähtöä äitinsä kanssa Venäjälle vuoden viisumilla. Hän on ilmoittanut virallisesti, että suomalaisen tuomioistuimen 17.08.2006 tekemän päätöksen mukaan Anton jää molempien vanhempien huoltoon. Samalla päätöksellä on määrätty, että lapsen tulee asua äitinsä kanssa, mutta isällä on oikeus hakea lapsi luokseen kolmeksi päiväksi viikossa, lisäksi hänen tulee maksaa Rimmalle elatusapua lapsen elatusta varten.
Selittäessään olosuhteita, joissa hän lähti Antonin kanssa Venäjälle helmikuussa 2008, Rimma ilmoittaa yksiselitteisesti (asianomistajan kuulustelupöytäkirjoissa 22.05.2009 ja 27.05.2009), että hän ”päätti matkustaa pois Suomesta ja viedä poikansa Antonin mukanaan”, ja että ”pojalleen Antonille hän oli hankkinut määräaikaisen viisumin”. Toisin sanoen Rimma tunnusti rehellisesti, että kysymyksen lapsen vakinaisen asuinpaikan muuttamisesta hän oli ratkaissut yksin, ilman lapsen isän suostumusta. Tässä havaitsemme tärkeän seikan: katsomatta suomalaisten tuomioistuinten ehdottomaan tuomiovaltaan ratkaistaessa vanhempien välisiä riitoja lapsen asuinpaikan suhteen myös Venäjän laki vanhempien yksimielisyyden puuttuessa tässä tärkeässä kysymyksessä määrää sen ratkaisemisen tuomioistuimen toimivaltaan. Lisäksi jopa kaksipuolisten sopimusten puuttuessa muiden valtioiden kanssa Venäjän laki määrää suoraan, että ”vanhempien ja lasten oikeudet ja velvollisuudet, mukaan luettuna vanhempien velvollisuus lapsen elatukseen, määräytyvät sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella heillä on yhteinen asuinpaikka. Vanhempien ja lasten yhteisen asuinpaikan puuttuessa vanhempien ja lasten oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka kansalainen lapsi on” (VF:n perhekoodeksin 163 §). Näin ollen vanhempien suhteiden sääntely kyseisessä tapauksessa nimenomaan Suomen lain mukaisesti saa vahvistuksensa myös Venäjän aineellisen oikeuden normeista.
Kuten tiedetään, Venäjän viranomaiset ovat kahdesti tehneet päätöksen Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä Anton Saloselle. Koska UFMS:n (maahanmuuttoviraston paikallisviranomainen) 02.10.2008 tekemä ensimmäinen päätös Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä Anton Saloselle on 31.05.2002 numerolla 62-FZ annetun Venäjän federaation kansalaisuuslain 12 § 1 momentin b kohdan nojalla todettu laittomaksi venäläisen toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä, tarkastelemme tässä vain toista päätöstä, jonka Venäjän Nizhegorodin alueen UFMS on tehnyt 07.05.2009.
Huomio kiintyy heti UFMS:n tekemän toisen päätöksen pohjana olevan juridisen perusteen muuttumiseen: nyt ilmoituksessa Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä Anton Saloselle on sovellettu 14 § 6 momentin a kohtaa. Ottaen huomioon oman kokemukseni ulkomaisen isän edustamisessa vastaavassa asiassa ja tutkittuani käytäntöä muissa samankaltaisissa asioissa voimme tehdä päätelmän, että juuri tätä perustetta Venäjän viranomaiset ovat soveltaneet viime vuosina myöntäessään kansalaisuuden ulkomaalaisille lapsille, jotka on laittomasti viety muista valtioista, joissa heillä on ollut vakinainen asuinpaikka. Mutta myöskään tätä perustetta ei voida soveltaa tällaisissa tapauksissa (syistä kerromme jäljempänä). Itse lainsäännös on muotoiltu seuraavasti:
”6. Venäjän federaation kansalaisuus myönnetään yksinkertaistetussa järjestyksessä noudattamatta ehtoja, jotka on esitetty tämän federaation lain 13 § 1 momentissa, lapselle ja oikeustoimikelvottomalle henkilölle, jotka ovat vieraan valtion kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä:
a) lapselle, jonka vanhemmista toinen on Venäjän federaation kansalainen, - tämän vanhemman anomuksesta, kun toinen vanhemmista on antanut suostumuksensa siihen, että lapsi saa Venäjän federaation kansalaisuuden. Tällaista suostumusta ei vaadita, jos lapsi asuu Venäjän federaation alueella”.
Näin ollen tärkein todistelua vaativa seikka on ulkomaalaisen lapsen pakollinen asuminen Venäjällä, mikä sallii soveltaa tätä varsin kyseenalaista normia ulkomaalaisen vanhemman mahdollisen vastustuksen voittamiseen. On huomattava, että tämän normin analyysi koko lain kontekstissa sekä olemassa oleva käytäntö määrittelevät varsin konkreettiset ja täysin ymmärrettävät ehdot sen soveltamiselle - useimmiten kyse on tapauksista, joissa ulkomaalaisen isän olinpaikkaa ei kyetä selvittämään yrityksistä huolimatta. Kuitenkin uudemmassa historiassa Venäjän maahanmuuttoviranomaiset ovat päättäneet laittomasti ulottaa tämän normin soveltamisen tapauksiin, joissa Venäjän kansalaisuuden omaavat vanhemmat (useimmissa tapauksissa venäläiset äidit) tuovat lapsia Venäjälle salaa ulkomaalaisilta vanhemmilta. Mitkä seikat kyseisessä tapauksessa aiheuttavat mahdottomuuden soveltaa mainittua normia? Niitä on useita.
1. Venäjän maahantuloviisumin antaminen alaikäiselle Suomen kansalaiselle Anton Saloselle vain toisen, Venäjän kansalaisuuden omaavan vanhemman anomuksen perusteella presumoi ilman toisen vanhemman reagointia myös hänen antaneen suostumuksensa. Antonille annettu monikertainen maahantuloviisumi oli voimassaololtaan rajoitettu, mikä edellytti lapsen palaamista vakinaiseen asuinpaikkaansa tämän määräajan loputtua. Siis Antonin oleskelu Venäjän maaperällä tämän viisumin perusteella oli luonteeltaan määräaikaista eikä vastannut asumisen käsitettä. Lisäksi Rimma Salonen ulkomaalaisen alaikäisen poikansa huoltajana rikkoi tämän oleskelumääräyksiä, koska myönnetty viisumi edellytti ulkomaalaisen lapsen oleskelevan Venäjän federaation alueella ”90 päivää 180 päivän aikana”, joka on suoranaisesti mainittu itse viisumissa. Koska saapuminen Venäjän alueelle Antonin passissa olevan Venäjän rajavartioviranomaisen tekemän leiman mukaan oli tapahtunut 05.03.2008, niin ensimmäisten 90 päivän kuluttua, eli viimeistään 03.06.2008 hänen olisi pitänyt poistua Venäjän alueelta, ja seuraava maahantulo olisi ollut mahdollinen vasta 180 päivän kuluttua ensimmäisestä maahantulosta. Rimma Salonen kuitenkin rikkoi karkeasti poikaansa kohdistuvia viisumimääräyksiä, ja maahanmuuttoviranomaiset, joille on annettu tehtäväksi valvoa, että Venäjän alueella oleskelevat ulkomaalaiset noudattavat oleskelua koskevia määräyksiä, eivät pelkästään laiminlyöneet velvollisuuttaan puuttua rikkomukseen, vaan tällaisissa olosuhteissa myönsivät laittomasti ulkomaalaiselle lapselle Venäjän kansalaisuuden.
2. Käsite ”ulkomaalaisen asuminen Venäjän federaation alueella” oikeudellisessa mielessä sisältyy 25.07.2002 numerolla 115-FZ ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta Venäjän federaatiossa annettuun federaation lakiin. Mainitun lain 2 §:n mukaan asuminen voi olla tilapäistä tai vakinaista:
- tilapäisesti Venäjän federaatiossa asuva ulkomaalainen on henkilö, joka on saanut luvan tilapäiseen asumiseen;
- vakinaisesti Venäjän federaatiossa asuva ulkomaalainen on henkilö, joka on saanut oleskeluluvan.
Näin ollen tilapäisesti tai vakinaisesti Venäjän alueella asuvan ulkomaalaisen status on vahvistettava jommallakummalla mainituista asiakirjoista, mutta Antonilla ei ollut niistä kumpaakaan. Mikä status siis oli Antonilla Venäjän federaatiossa, kun hän saapui maahan äitinsä kanssa hänelle myönnetyn maahantuloviisumin perusteella? Laki vastaa tähän seuraavalla tavalla:
- tilapäisesti Venäjän federaatiossa oleskeleva ulkomaalainen on henkilö, joka on saapunut Venäjän federaatioon viisumin perusteella tai perusteella, joka ei edellytä viisumin saamista, ja jolle on annettu maahanmuuttokortti, mutta jolla ei ole oleskelulupaa tai lupaa tilapäiseen asumiseen.
Tämä Venäjän federaation alueella tilapäisesti oleskelevan ulkomaalaisen status ei näin ollen salli soveltaa Antoniin edellä mainittua Venäjän kansallisuuslain normia, joka sallii Venäjän kansalaisuuden myöntämisen alaikäiselle ulkomaalaiselle ilman toisen vanhemman suostumusta.
3. Edellä mainittujen Venäjän lakiin kohdistuneiden olennaisten rikkomusten lisäksi tulee vielä panna merkille Venäjän federaation kansalaisuusasioiden käsittelylle säädettyjen menettelysäännösten rikkominen, jotka on esitetty erillisessä sääntöasiakirjassa ja vahvistettu Venäjän federaation presidentin asetuksella 14.11.2002 numero 1325.
Mainitun sääntöasiakirjan 18 kohdassa säädetään: ”yhdessä vanhempien, toisen vanhemman tai ainoan vanhemman tekemän Venäjän federaation kansalaisuuden myöntämistä Venäjän federaation alueella asuvalle lapselle koskevan anomuksen kanssa on esitettävä:
...asiakirja, joka vahvistaa lapsen asumisen Venäjän federaation alueella (lapsen oleskelulupa tai lupa tilapäiseen asumiseen, toisen vanhemmista tai ainoan vanhemman oleskelulupa tai lupa tilapäiseen asumiseen, joka sisältää tiedot lapsesta, ote talonkirjasta tai jäljennös huoneistokortista, jäljennös henkilötilistä, jäljennös ulkomaalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön oleskelupaikkaan saapumisesta tehtävän ilmoituksen irrotettavasta osasta)”
Kuten tiedetään, Antonilla ei ollut oleskelulupaa eikä lupaa tilapäiseen asumiseen. Maahanmuuttoviraston työntekijät ovat huomauttaneet, että Rimma Salonen oli esittänyt otteen talonkirjasta, tämä asiakirja ei kuitenkaan voi korvata suoranaisesti laissa säädettyjä lupaa tilapäiseen asumiseen tai oleskelulupaa ulkomaalaiselle, joka on saapunut Venäjän alueelle rajoitetun ajan voimassa olevalla viisumilla.
================
Edellä luetellut lainrikkomukset mielestämme sulkevat täysin pois laillisuuden Venäjän kansalaisuuden myöntämiseltä Anton Saloselle. Tarvittaessa tämän näkökannan tueksi voidaan esittää vielä yksityiskohtaisemmat perustelut. Ei voida olla huomauttamatta myös kansainvälisen oikeuden normien rikkomisesta, erityisesti koskien YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista, johon myös Venäjän federaatio on liittynyt. Mielestämme Rimma Salosen toimintaa, jolla Venäjän kansalaisuuden lisäksi on myös Suomen kansalaisuus, tulee pitää Haagin kansainvälisten lapsikaappausten siviilioikeudellisia seurauksia koskevan yleissopimuksen mukaan nimenomaan Suomen kansalaisuuden omaavan lapsen kaappauksena. Valitettavasti Venäjän viranomaisten toiminta, jolla tässä tapauksessa oli selkeästi poliittinen lisäväri, oli tosiasiallisesti tähdätty ulkomaalaisen lapsen kaappauksen laillistamiseen. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon Suomen toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoiman saaneet päätökset Antonin määräämisestä isänsä huoltoon Paavo Salosen toiminta, jonka päämääränä oli palauttaa hänen poikansa tämän vakinaiseen asuinpaikkaan Suomeen, tulee mielestämme nähdä siviilioikeudelliseksi itsepuolustukseksi, jonka hän on suorittanut niissä rajoissa, jotka olivat tarpeen oikeudenloukkauksen korjaamiseksi.
Rimma itsekään ei kiistä Anton Salosen vakinaista asumista Suomessa ennen tämän lähtöä äitinsä kanssa Venäjälle vuoden viisumilla. Hän on ilmoittanut virallisesti, että suomalaisen tuomioistuimen 17.08.2006 tekemän päätöksen mukaan Anton jää molempien vanhempien huoltoon. Samalla päätöksellä on määrätty, että lapsen tulee asua äitinsä kanssa, mutta isällä on oikeus hakea lapsi luokseen kolmeksi päiväksi viikossa, lisäksi hänen tulee maksaa Rimmalle elatusapua lapsen elatusta varten.
Selittäessään olosuhteita, joissa hän lähti Antonin kanssa Venäjälle helmikuussa 2008, Rimma ilmoittaa yksiselitteisesti (asianomistajan kuulustelupöytäkirjoissa 22.05.2009 ja 27.05.2009), että hän ”päätti matkustaa pois Suomesta ja viedä poikansa Antonin mukanaan”, ja että ”pojalleen Antonille hän oli hankkinut määräaikaisen viisumin”. Toisin sanoen Rimma tunnusti rehellisesti, että kysymyksen lapsen vakinaisen asuinpaikan muuttamisesta hän oli ratkaissut yksin, ilman lapsen isän suostumusta. Tässä havaitsemme tärkeän seikan: katsomatta suomalaisten tuomioistuinten ehdottomaan tuomiovaltaan ratkaistaessa vanhempien välisiä riitoja lapsen asuinpaikan suhteen myös Venäjän laki vanhempien yksimielisyyden puuttuessa tässä tärkeässä kysymyksessä määrää sen ratkaisemisen tuomioistuimen toimivaltaan. Lisäksi jopa kaksipuolisten sopimusten puuttuessa muiden valtioiden kanssa Venäjän laki määrää suoraan, että ”vanhempien ja lasten oikeudet ja velvollisuudet, mukaan luettuna vanhempien velvollisuus lapsen elatukseen, määräytyvät sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella heillä on yhteinen asuinpaikka. Vanhempien ja lasten yhteisen asuinpaikan puuttuessa vanhempien ja lasten oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka kansalainen lapsi on” (VF:n perhekoodeksin 163 §). Näin ollen vanhempien suhteiden sääntely kyseisessä tapauksessa nimenomaan Suomen lain mukaisesti saa vahvistuksensa myös Venäjän aineellisen oikeuden normeista.
Kuten tiedetään, Venäjän viranomaiset ovat kahdesti tehneet päätöksen Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä Anton Saloselle. Koska UFMS:n (maahanmuuttoviraston paikallisviranomainen) 02.10.2008 tekemä ensimmäinen päätös Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä Anton Saloselle on 31.05.2002 numerolla 62-FZ annetun Venäjän federaation kansalaisuuslain 12 § 1 momentin b kohdan nojalla todettu laittomaksi venäläisen toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä, tarkastelemme tässä vain toista päätöstä, jonka Venäjän Nizhegorodin alueen UFMS on tehnyt 07.05.2009.
Huomio kiintyy heti UFMS:n tekemän toisen päätöksen pohjana olevan juridisen perusteen muuttumiseen: nyt ilmoituksessa Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä Anton Saloselle on sovellettu 14 § 6 momentin a kohtaa. Ottaen huomioon oman kokemukseni ulkomaisen isän edustamisessa vastaavassa asiassa ja tutkittuani käytäntöä muissa samankaltaisissa asioissa voimme tehdä päätelmän, että juuri tätä perustetta Venäjän viranomaiset ovat soveltaneet viime vuosina myöntäessään kansalaisuuden ulkomaalaisille lapsille, jotka on laittomasti viety muista valtioista, joissa heillä on ollut vakinainen asuinpaikka. Mutta myöskään tätä perustetta ei voida soveltaa tällaisissa tapauksissa (syistä kerromme jäljempänä). Itse lainsäännös on muotoiltu seuraavasti:
”6. Venäjän federaation kansalaisuus myönnetään yksinkertaistetussa järjestyksessä noudattamatta ehtoja, jotka on esitetty tämän federaation lain 13 § 1 momentissa, lapselle ja oikeustoimikelvottomalle henkilölle, jotka ovat vieraan valtion kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä:
a) lapselle, jonka vanhemmista toinen on Venäjän federaation kansalainen, - tämän vanhemman anomuksesta, kun toinen vanhemmista on antanut suostumuksensa siihen, että lapsi saa Venäjän federaation kansalaisuuden. Tällaista suostumusta ei vaadita, jos lapsi asuu Venäjän federaation alueella”.
Näin ollen tärkein todistelua vaativa seikka on ulkomaalaisen lapsen pakollinen asuminen Venäjällä, mikä sallii soveltaa tätä varsin kyseenalaista normia ulkomaalaisen vanhemman mahdollisen vastustuksen voittamiseen. On huomattava, että tämän normin analyysi koko lain kontekstissa sekä olemassa oleva käytäntö määrittelevät varsin konkreettiset ja täysin ymmärrettävät ehdot sen soveltamiselle - useimmiten kyse on tapauksista, joissa ulkomaalaisen isän olinpaikkaa ei kyetä selvittämään yrityksistä huolimatta. Kuitenkin uudemmassa historiassa Venäjän maahanmuuttoviranomaiset ovat päättäneet laittomasti ulottaa tämän normin soveltamisen tapauksiin, joissa Venäjän kansalaisuuden omaavat vanhemmat (useimmissa tapauksissa venäläiset äidit) tuovat lapsia Venäjälle salaa ulkomaalaisilta vanhemmilta. Mitkä seikat kyseisessä tapauksessa aiheuttavat mahdottomuuden soveltaa mainittua normia? Niitä on useita.
1. Venäjän maahantuloviisumin antaminen alaikäiselle Suomen kansalaiselle Anton Saloselle vain toisen, Venäjän kansalaisuuden omaavan vanhemman anomuksen perusteella presumoi ilman toisen vanhemman reagointia myös hänen antaneen suostumuksensa. Antonille annettu monikertainen maahantuloviisumi oli voimassaololtaan rajoitettu, mikä edellytti lapsen palaamista vakinaiseen asuinpaikkaansa tämän määräajan loputtua. Siis Antonin oleskelu Venäjän maaperällä tämän viisumin perusteella oli luonteeltaan määräaikaista eikä vastannut asumisen käsitettä. Lisäksi Rimma Salonen ulkomaalaisen alaikäisen poikansa huoltajana rikkoi tämän oleskelumääräyksiä, koska myönnetty viisumi edellytti ulkomaalaisen lapsen oleskelevan Venäjän federaation alueella ”90 päivää 180 päivän aikana”, joka on suoranaisesti mainittu itse viisumissa. Koska saapuminen Venäjän alueelle Antonin passissa olevan Venäjän rajavartioviranomaisen tekemän leiman mukaan oli tapahtunut 05.03.2008, niin ensimmäisten 90 päivän kuluttua, eli viimeistään 03.06.2008 hänen olisi pitänyt poistua Venäjän alueelta, ja seuraava maahantulo olisi ollut mahdollinen vasta 180 päivän kuluttua ensimmäisestä maahantulosta. Rimma Salonen kuitenkin rikkoi karkeasti poikaansa kohdistuvia viisumimääräyksiä, ja maahanmuuttoviranomaiset, joille on annettu tehtäväksi valvoa, että Venäjän alueella oleskelevat ulkomaalaiset noudattavat oleskelua koskevia määräyksiä, eivät pelkästään laiminlyöneet velvollisuuttaan puuttua rikkomukseen, vaan tällaisissa olosuhteissa myönsivät laittomasti ulkomaalaiselle lapselle Venäjän kansalaisuuden.
2. Käsite ”ulkomaalaisen asuminen Venäjän federaation alueella” oikeudellisessa mielessä sisältyy 25.07.2002 numerolla 115-FZ ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta Venäjän federaatiossa annettuun federaation lakiin. Mainitun lain 2 §:n mukaan asuminen voi olla tilapäistä tai vakinaista:
- tilapäisesti Venäjän federaatiossa asuva ulkomaalainen on henkilö, joka on saanut luvan tilapäiseen asumiseen;
- vakinaisesti Venäjän federaatiossa asuva ulkomaalainen on henkilö, joka on saanut oleskeluluvan.
Näin ollen tilapäisesti tai vakinaisesti Venäjän alueella asuvan ulkomaalaisen status on vahvistettava jommallakummalla mainituista asiakirjoista, mutta Antonilla ei ollut niistä kumpaakaan. Mikä status siis oli Antonilla Venäjän federaatiossa, kun hän saapui maahan äitinsä kanssa hänelle myönnetyn maahantuloviisumin perusteella? Laki vastaa tähän seuraavalla tavalla:
- tilapäisesti Venäjän federaatiossa oleskeleva ulkomaalainen on henkilö, joka on saapunut Venäjän federaatioon viisumin perusteella tai perusteella, joka ei edellytä viisumin saamista, ja jolle on annettu maahanmuuttokortti, mutta jolla ei ole oleskelulupaa tai lupaa tilapäiseen asumiseen.
Tämä Venäjän federaation alueella tilapäisesti oleskelevan ulkomaalaisen status ei näin ollen salli soveltaa Antoniin edellä mainittua Venäjän kansallisuuslain normia, joka sallii Venäjän kansalaisuuden myöntämisen alaikäiselle ulkomaalaiselle ilman toisen vanhemman suostumusta.
3. Edellä mainittujen Venäjän lakiin kohdistuneiden olennaisten rikkomusten lisäksi tulee vielä panna merkille Venäjän federaation kansalaisuusasioiden käsittelylle säädettyjen menettelysäännösten rikkominen, jotka on esitetty erillisessä sääntöasiakirjassa ja vahvistettu Venäjän federaation presidentin asetuksella 14.11.2002 numero 1325.
Mainitun sääntöasiakirjan 18 kohdassa säädetään: ”yhdessä vanhempien, toisen vanhemman tai ainoan vanhemman tekemän Venäjän federaation kansalaisuuden myöntämistä Venäjän federaation alueella asuvalle lapselle koskevan anomuksen kanssa on esitettävä:
...asiakirja, joka vahvistaa lapsen asumisen Venäjän federaation alueella (lapsen oleskelulupa tai lupa tilapäiseen asumiseen, toisen vanhemmista tai ainoan vanhemman oleskelulupa tai lupa tilapäiseen asumiseen, joka sisältää tiedot lapsesta, ote talonkirjasta tai jäljennös huoneistokortista, jäljennös henkilötilistä, jäljennös ulkomaalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön oleskelupaikkaan saapumisesta tehtävän ilmoituksen irrotettavasta osasta)”
Kuten tiedetään, Antonilla ei ollut oleskelulupaa eikä lupaa tilapäiseen asumiseen. Maahanmuuttoviraston työntekijät ovat huomauttaneet, että Rimma Salonen oli esittänyt otteen talonkirjasta, tämä asiakirja ei kuitenkaan voi korvata suoranaisesti laissa säädettyjä lupaa tilapäiseen asumiseen tai oleskelulupaa ulkomaalaiselle, joka on saapunut Venäjän alueelle rajoitetun ajan voimassa olevalla viisumilla.
================
Edellä luetellut lainrikkomukset mielestämme sulkevat täysin pois laillisuuden Venäjän kansalaisuuden myöntämiseltä Anton Saloselle. Tarvittaessa tämän näkökannan tueksi voidaan esittää vielä yksityiskohtaisemmat perustelut. Ei voida olla huomauttamatta myös kansainvälisen oikeuden normien rikkomisesta, erityisesti koskien YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista, johon myös Venäjän federaatio on liittynyt. Mielestämme Rimma Salosen toimintaa, jolla Venäjän kansalaisuuden lisäksi on myös Suomen kansalaisuus, tulee pitää Haagin kansainvälisten lapsikaappausten siviilioikeudellisia seurauksia koskevan yleissopimuksen mukaan nimenomaan Suomen kansalaisuuden omaavan lapsen kaappauksena. Valitettavasti Venäjän viranomaisten toiminta, jolla tässä tapauksessa oli selkeästi poliittinen lisäväri, oli tosiasiallisesti tähdätty ulkomaalaisen lapsen kaappauksen laillistamiseen. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon Suomen toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoiman saaneet päätökset Antonin määräämisestä isänsä huoltoon Paavo Salosen toiminta, jonka päämääränä oli palauttaa hänen poikansa tämän vakinaiseen asuinpaikkaan Suomeen, tulee mielestämme nähdä siviilioikeudelliseksi itsepuolustukseksi, jonka hän on suorittanut niissä rajoissa, jotka olivat tarpeen oikeudenloukkauksen korjaamiseksi.
Suomalaiset
”antifasistit” eivät luovuta
Suomen
antifasistisen komitean blogissa Johan Bäckman kertoo, että Anton
Salonen kanteli Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimeen. Asia ei voine pitää paikkansa, koska Anton-pojan
laillinen huoltaja on hänen isänsä, eikä isällä ole mitään syytä tehdä kantelua
poikansa puolesta.
”Kantelu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle jätettiin 22.6.2011, kun Anton Salosen sieppauksesta tuli kuluneeksi 800 päivää. Koska Rimma Salonen on edelleen Venäjän oikeuden mukaan Anton Salosen huoltaja, hän on valtuuttanut minut [Johan Bäckmanin] edustamaan Venäjän kansalaista Anton Salosta EIT:ssä.”
Anton-pojan äiti kertoi asiasta avustajansa/tulkkinsa Evgenia Hildén-Järvenperän 22.6.2011 kirjoittamassa blogissa.
Kirjoituksessa kerrottiin venäläisen ja englanninkielisen median uutisoineen laajasti, että hän on haastanut Suomen valtion oikeuteen ja että hänen valituksensa ja vaatimuksensa on toimitettu EIT:hen.
“Rimma Salonen’s case goes before Strasbourg court”
http://english.ruvr.ru/2011/06/22/52227219.html
“The lawyer of a Russian national, Rimma Salonen and her son Anton appealed to the European Court of Human Rights over the violation of their rights by Finnish authorities.”
”Kantelu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle jätettiin 22.6.2011, kun Anton Salosen sieppauksesta tuli kuluneeksi 800 päivää. Koska Rimma Salonen on edelleen Venäjän oikeuden mukaan Anton Salosen huoltaja, hän on valtuuttanut minut [Johan Bäckmanin] edustamaan Venäjän kansalaista Anton Salosta EIT:ssä.”
Anton-pojan äiti kertoi asiasta avustajansa/tulkkinsa Evgenia Hildén-Järvenperän 22.6.2011 kirjoittamassa blogissa.
Kirjoituksessa kerrottiin venäläisen ja englanninkielisen median uutisoineen laajasti, että hän on haastanut Suomen valtion oikeuteen ja että hänen valituksensa ja vaatimuksensa on toimitettu EIT:hen.
“Rimma Salonen’s case goes before Strasbourg court”
http://english.ruvr.ru/2011/06/22/52227219.html
“The lawyer of a Russian national, Rimma Salonen and her son Anton appealed to the European Court of Human Rights over the violation of their rights by Finnish authorities.”
Olihan se melkoisen pitkä juriidinen teksti, mutta ihan mielenkiintoinen, kiitokset. Se avasi lisää tietoa tähän caseen, jota eräät tahot pitävät omien salattujen (?) tavoitteittensa vuoksi vahvasti esillä.
Lapsen edun kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä, täydellisesti päinvastoin.
Oli hyvä, että hankit venäläisen juristin näkemyksen aiheesta. Hän hallitsee kielen ja Venäjän lainsäädännön. Ulkomailla tällä hetkellä oleskelu puolestaan mahdollistaa sen, ettei tarvitse hallinnon pitkää käsivartta pelätä, kun kertoo totuuden.
Missään ei käsittääkseni ole vielä sanottu, että EIT ottaa asian käsittelyyn. Ja jos ottaa, olen vakuuttunut, että sieltä tulee tunnetulle riidankylväjä-dosentille kylmä kylpy. Vaan eihän se ole ennenkään haitannut menoa - kun omista eduista on kyse.
Kysymyksessä on pitkä juridinen teksti. Se on kuitenkin laadittu niin selkeästi, että maallikkokin ymmärtää.
Itse en
olisi pystynyt hankkimaan venäläisen juristin näkemystä. Anton-pojan ja hänen
isänsä väärästä kohtelusta Venäjällä kiinnostunut taho on sen hankkinut. Teksti
on käännätetty virallisella kääntäjällä, luovutettu minulle ja pyydetty, että
julkaisen sen.
Johan
Bäckmanin EIT:lle jättämä kantelu on sisällöltään niin omituinen, että siihen
on syytä palata myöhemmin. Jo pelkästään Safkan sivuilla olevan tiedotteen
otsikko on virheellinen: ”Anton Salonen kanteli Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimeen”.
Paavo
Salonen on tuomioistuimen päätöksellä määrätty Anton-pojan yksinhuoltajaksi. Ei
alaikäinen poika voi kannella tuomioistuimeen ilman huoltajan suostumusta.
Käsittääkseni
alusta asti on ollut selvää, että Venäjän kansalaisuuden myöntäminen Anton
Saloselle on ollut Venäjän federaation lainsäädännön vastainen teko.
Tässä tuli
kohtuullisen hyvin muotoiltu vahvistus sille. Vielä kun saisi tarkemman
analyysin siitä, miten Venäjän sisällä viranomaispäätökset ovat menneet ja
miten on vaikutettu siihen, että viranomaiset tekevät maan oman lainsäädännön
vastaisia päätöksiä.
Meille kaikille on ollut selvää, että Venäjän kansalaisuuden myöntäminen Anton-pojalle on ollut Venäjän federaation lainsäädännön vastainen. Nyt saimme asiantuntijan vahvistuksen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksessä Paavo Salosen syyttämättä jättämisestä (NROT 11/7 ja 11/8 4.3.2011 Dnro R11/122)on tapahtumien kulku kuvattu melko yksityiskohtaisesti. Palaan siihen myöhemmin.
HURU-UKOT taas pääsemässä vauhtiin?
Taitaa vähän Juntustakin nyt kismittää. Otan osaa.
Kysymyksessä ei ole Huru-Ukko, vaan venäläinen asianajaja, joka on perehtynyt tapaukseen ja tuntee Venäjän lainsäädännön.
En tarkoittanut huru-ukolla asianajajaa.
onko sulla juntunen jotain sitä vastaan, että isä ja poika ovat kotona kokemäellä, vai onko se sulta jotenkin pois?
juntunen älä unohda huru-akkaa. tästä seuraa -10 pistettä.
Juntunuen, miksi sinulle on niin epämieluisaa, että toimitaan lakien mukaan? Niin Suomen kuin Venäjänkin lakien.
Ville toimii aatteensa mukaisesti. Tärkeintä ei ole päätösten lainmukaisuus, vaan se, että ne edistävät fundamentalistista putinismia.
"Minulle on luovutettu käännös venäläisen, nykyisin ulkomailla asuvan asianajajan tekemästä yhteenvedosta Anton-pojan Venäjän kansalaisuuden myöntämistä koskevassa asiassa..."
Tämä todistaa sen, ettei venäläisyys ole syy vääristelyyn, vaan maan nykymeno.
terv, Tynkä-Karjalan Antti
Ulkomailla asuvan venäläisen asianajajan on paljon helpompi kertoa totuus asiassa kuin Venäjällä asuvan. Venäjä ei ole demokratia.
Venäläiseltä tuomarilta menee virka, jos ei noudata Putinin hallinnon käskyjä. Asianajajallekin tulee suuria vaikeuksia. Pahimmassa tapauksessa menee henki.
"Rimma Salonen on useita kertoja ilmaissut myöntävänsä lailliseksi sen, että hänen poikansa saa syntyessään nimenomaan Suomen kansalaisuuden."
Nii-in. - Jos Virosta haluaa Venäjälle, ei kompassiin panna suunnaksi 00-00 ja oteta suomalaismiestä puolisoksi.
terv. Tynkä-Karjalan Antti
ps. vastaus: 15-00 ja Venäjän kansalainen.
Hämmästyttävää asiassa on se, että Anton-pojalle haluttiin antaa väkisin Venäjän kansalaisuus.
Äiti ja
poika eivät koskaan asuneet Venäjällä. Äiti oli syntynyt Neuvosto-Virossa ja
asunut vain Virossa ja Suomessa. Poika on asunut koko ikänsä Suomessa.
olen tuntenut rimman tallinna ajoista asti noin 16-vuotta, ja tiedän tasantarkkaan että anton on suomenkansalainen, tätä asiaa ei pysty edes bäckman ja molari muuttamaan. rimma voisi lopettaa nämä kinkerit myöntämällä tosiasiat, mutta sitä hän ei tee koska se ei ole bäckmanin edunmukaista. kuinka yleensä äiti voi tehdä pojalleen näitä kauheuksia jatkuvalla syötöllä. eikö rimma tajua että vuodet vierii,aika kuluu mistä rimma sitten tekee otsikoita, anton voi suomenlain mukaan 12-v sanoa mielipiteensä missä ja kenen kanssa haluaa asua, enään 4-vuotta ja poikaa kuunnellaan. älä rimma tuhlaa aikaasi, vaan rehellisesti myönnä tekemisesi.
Anton-pojan Suomen kansalaisuutta ei mikään mahti pysty kumoamaan. Eivät edes enkelit taivaassa, vaikka evp pappi kuinka rukoilisi kumoamisen puolesta.
Jos Johan Bäckmanin hallussa ollut Anton Salosen vapautustili on edelleen olemassa, Rimma Salonen ei voi myöntää tosiasioita. Hänen on oltava Bäckmanille kuuliainen ja nöyrä, muuten ruplarahoitus loppuu.
Käsittämätöntä asiassa on se, että äiti pyrkii pilaamaan lapsensa tulevaisuuden jatkuvilla oikeudenkäynneillä.
Dosentti Johan Bäckmanin oikeussosiologinen lapsikoe saa jatkua neljättä vuotta. Eläinkokeistakin on lainsäädäntöä, mutta ihmiskokeista ei näköjään mitään.
Kyllä tätä varmaan seuraavat neljä vuotta jatkuu, kunnes Anton-poika voi lain mukaan sanoa itse mielipiteensä.
"Suomalaiset ”antifasistit” eivät luovuta"
He ilmeisesti luottavat siihen, että riittävästi toistettuna valhe muuttuu totuudeksi tai ainakin järkevämpi luovuttaa. Luonnollisesti tämä edellyttää tukea nyky-Venäjältä.
On, on valtava ero eurooppalaisella ja venäläisellä oikeuskäsityksellä. Venäjällä on todellakin kaikki toisin.
Ja kaikki tuo safkalais-venäläinen show suomalaisten veronmaksajien lompakolta. Hirmuista.
Kommentteja Johan Bäckmanin tekstiin ”Anton Salonen kanteli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen”.
http://antifasistit.blogspot.com/2011/06/anton-salonen-kanteli-euroopan....
Paavo Salonen on tuomioistuimen määräämä Anton-pojan yksinhuoltaja. Vain huoltaja voi tehdä kantelun alaikäisen puolesta.
Johan Bäckmanin tekstissä puhutaan Venäjän kansalaisen Anton Salosen sieppauksesta. Anton Salonen ei ole ollut koskaan Venäjän kansalainen, koska kansalaisuus on myönnetty Venäjän federaation lain vastaisesti väärin perustein.
Anton Salosta ei piilotettu Suomen konsulaattiin Pietariin kuukaudeksi, vaan hän sai sieltä turvapaikan, koska Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli estänyt Suomen kansalaisten paluun kotimaahansa.
Konsuli Simo Pietiläisen toimi 8.5.2009 pakkotilanteessa kuljettaessaan isän ja pojan heidän kotimaahansa. Muuten he olisivat vieläkin Venäjällä FSB:n panttivankeina.
Sosiaaliviranomaiset eivät ole koskaan kieltäneet Anton Saloselta venäjän kielen puhumista ja rukoilemista. Pojan ja äidin valvotuissa tapaamisissa on käytetty suomen kieltä. Asiaa tuntevat ovat oudoksuneet, miksi läsnä on pitänyt olla venäjän kielen tulkki, jota ei ole tarvittu.
Venäjän pääsyyttäjä nosti lapsen isää Paavo Salosta ja Simo Pietiläistä vastaan rikossyytteet 18.12.2009.
Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi Paavo Salosen osalta, että ”teosta ilmenevä edellä kuvattu Paavo Salosen alentunut syyllisyys huomioon ottaen ja koska tämän tyyppisestä valtionrajarikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa, tekoa on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä, minkä vuoksi syyte häntä kohtaan jätetään nostamatta.”
Konsuli Simo Pietiläisen syyttämättä jättämistä apulaisvaltakunnansyyttäjä perusteli seuraavasti:
”Oikeudenkäynnistä
rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 §:n 1-kohdan mukaan, jollei tärkeä yleinen
tai yksityinen etu muuta vaadi, virallinen syyttäjä saa jättää syytteen
nostamatta, milloin oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina
tai tarkoituksettomina huomioon ottaen muun muassa tekijän henkilökohtaiset
olot, rikoksesta hänelle aiheutuvat muut seuraukset tai muut seikat.
Kun Pietiläinen näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa päätyi menettelemään inhimillisillä perusteilla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti ajatellen vain lapsen ja tämän huoltajan etua, oikeudenkäyntiä ja rangaistusta voidaan pitää hänen kannaltaan kohtuuttomina ja tarkoituksettomina. Kohtuuttomuutta ja tarkoituksettomuutta arvioitaessa on otettu huomioon myös se, että Pietiläinen menetti tekonsa seurauksena erityisasiantuntijan työnsä Suomen Pietarin pääkonsulaatissa.
Edellä selostetut syytteen nostamisen kohtuuttomuuteen ja tarkoituksettomuuteen liittyvät näkökohdat merkitsevät samalla, ettei syytteen nostamista virkavelvollisuuden rikkomisesta ole katsottava välttämättömäksi tärkeän yleisen tai yksityisen edun kannalta.”
Apulaisvaltakunnansyyttäjä toteaa, että selostetut syytteen nostamisen kohtuuttomuuteen ja tarkoituksettomuuteen liittyvät näkökohdat tulevat kysymykseen myös Pietiläisen tekemäksi epäillyn osallisuuden valtionrajarikokseen osalta ja merkitsevät samalla, ettei syytteen nostamista ole katsottava välttämättömäksi tärkeän yleisen tai yksityisen edun kannalta.
Bäckman väittää Suomen korkeimman hallinto-oikeuden todenneen venäjän Anton Salosen äidinkieleksi. Väite ei pidä paikkaansa. Anton-pojan äidinkieli on oikeuden päätöksellä suomi.
Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa asiassa. Asia on todettavissa KHO:n kansliasta.
mitenkäs dosentti nyt suu pannaan? pavel astahov saa painua uralille bäckmanin kanssa....älkää unohtako molaria. juntuselle ei näy totuus kelpaavan missään muodossa. onko juntunen niin että me 5,4 milj suomalaista olemme antonin jutussa väärässä ja te alle 20 safkalaista oikeassa. ei juntunen teitä kukaan estä venäjälle muuttamasta. kiitos taas kerran saariselle erittäin mielenkiintoisesta avauksesta antonin asiassa. KIITOS
Joku asiantuntija sanoi FSB-koulutettua Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahovia päteväksi lakimieheksi. Ilmeisesti kuitenkin FSB-koulutus painaa enemmän kuin lakimieskoulutus. Muuten en voi ymmärtää, miten hän tukee Johan Bäckmanin toivotonta ”ihmisoikeusaktivismia”.
Evp pappi Juha Molarilla ei ole omia ajatuksia. Hänelle on tärkeintä se, mitä Putin ja Putinin suomen kielen tulkki Bäckman ajattelevat. Edes enkelit taivaassa eivät voi muuttaa evp papin ajatuksia.
Insinööri
Juntunen jakelee kaikkiin asioihin yksisanaisia kommenttejaan tosiasioista
piittaamatta. Ne voidaan ohittaa huumorilla.
Elisabeth, älä minua kiitä. Kiitetään sitä tahoa, joka omia vaivojaan säästämättä toimitti venäläiselle asianajajalle kopiot Anton ja Paavo Salosen juttujen asiakirjoista ja pyysi häntä laatimaan niistä yhteenvedon.
edes enkelit taivaassa...olen monesti miettinyt molarin suhdetta jumalaansa, mikä se jumala voi olla että sallii tälläisen takaaajon pientä poikaa kohtaan, ja viellä papin toimesta. pappi on unohtanut virren ystävä sä lapsien katso minuun pienehen, toinen laulu mikä tulee ajatuksiin on jumalan kämmenellä, mitä se sitten tarkoittaakin papin sairaassa mielessä.
Elisabeth, sanassa sanotaan, että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Itserakkaalle evp papille tämä ei sovi, koska Putin on hänen jumalansa. Hänen mukaansa lauseen pitäisi kuulua, rakasta Putinia yli kaiken äläkä anna anteeksi lähimmäisellesi.
Fundamentalistisen putinismiuskonnon mukaan pienen pojan vainoaminen poliittisten tarpeiden vaatiessa, on aivan oikein. Ja onhan evp pappi luetellut henkilöitä, joille hän ei anna koskaan anteeksi.
pauli saarinen 28.6.2011 klo 11.56 on todennäköistä että antonin vapautustili on edelleen käytössä, sillä dosentti tiukentaa otettaan rimma salosesta ja on pitännyt otteesaan koko ajan. kyllä tässä petetään suomalaista yhteiskuntaa, rimma nostaa toimeentulotukea,asumistukea ym muita tukia ja samalla venäjältä tulee toimeentuloja rimmalle. ja viellä rimma virisee että häneltä vaaditaan elatusmaksuja muistaakseni noin 145e, jotka uhkaavat mennä perintään. itse oli vaatimassa paavolta 303e elatusmaksuja. kyllä suomen lakien mukaan molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia. tämä koskee myös rimma salosta. olisit rimma pysynyt venäjällä. miksi tulit tänne vingumaan ja virisemään jos venäjällä kaikki oli hyvin. ja muista jos elät ja olet suomessa, olet suomenlain alainen.
Muuten tuosta dosentin antton tiltin käytöstä että syylistyykö tuo dosentti vähintääkin keräys säätöjen rikkomiseen tai jopa petokseen jos noita varoja käyttetään muuhun kuin anttonin tapaukseen
dosentin mielestä kun raha tulee venäjältä ja on venäläisten järjestämä ei ole mitään laitonta. tili on johan bäckmanin nimellä ja rimma salonen on antanut dosentille valtakirjan. kysymys ei ole antonin vapautustilistä, siinnä vaiheessa kun dosentti availi tiliä nordeassa ja ilmoitti venäjän mediassa tilin numeron, anton oli jo 4-kk isänsä luonna kokemäellä. tili on avattu lokakuussa v-2009. siinnä kohtaan tulee rikoslaki esille, rimma nostaa suomessa toimeentulotukea,asumistukea ym tukia. näin ollen pettää suomenviranomaisia väittämällä ettei ole muita tuloja. tämä systeemi on niin ovelasti dosentilta suunniteltu tili on bäckmanin nimellä ja venäläiset lähettävät rimmalle rahaa. olen itse nähnyt venäjän uutisia joissa on haastateltu venäläisiä liikemiehiä joissa he lupasivat suuria summia rimmalle, viimeksi näin autotehtaan johtajan haastattelun missä lupasi maksaa rimmalle tuomitut korvaukset. muut suomessa tukia saavat joutuvat joka kk esittämään pankin tiliotteet saadakseen tuet.näin suomenyhteiskuntaa kusetetaan dosentin ja rimman toimesta. ei näköjään riitä että suomalaiset ovat jo maksaneet rimma salosen 16-oikeudenkäyntiä, lisää tulee toiset mokomat jos riittäkään. näistä tilijutuista oli juttuja iltasanomissa syksyllä muistaakseni lokakuussa v-2009. saarisen blogissa. suomi vastasi venäjän noottiin. oli tiedot näistä. voiskohan pauli laittaa ne tähänkin blogiin?
Tieto Anton Salosen pelastustilistä perustuu kolmeen Ilta-Sanomien uutiseen vuodelta 2009.
Dosentti
Johan Bäckman kiistää pelastustilin olemassaolon, mutta nämä uutiset osoittavat
toista.
Suomessa
tällaisille tileille voidaan myöntää vain lyhytaikaisia keräyslupia.
Kysymyksessä on Venäjällä myönnetty keräyslupa. Me emme tiedä kuinka pitkäksi aikaa Venäjällä voidaan myöntää lupia tällaisille keräyksille emmekä sitä kuinka paljon lahjoituksia on.
Venäjällä kaikki on toisin. Ei ole mitään syytä epäillä, että dosentti syyllistyy keräyssäätöjen rikkomiseen tai petokseen.
Rimma Saloselle avattu keräystili
Julkaistu: 15.10.2009 08:47, päivitetty: 15.10.2009 12:02
Suomalaisessa pankissa on avattu tili, jonne voi lähettää rahaa Rimma Saloselle, uutisoi Venäjän hallituksen lehti Rossiiskaja gazeta.
Tili on nimetty Anton Salosen vapautustiliksi ja pankkina on Nordea. Lehti kertoo verkkosivuillaan myös tilinumeron ja kansainvälisiä rahasiirtoja varten tarvittavan Iban-numeron ja Swift-koodin.
Lehden artikkelissa on haastateltu muutamia venäläisiä, jotka ilmoittavat olevansa valmiit lähettämään rahaa Rimma Saloselle, jotta hän pystyisi maksamaan hänelle oikeudessa määrätyt korvaussummat.
Kielto kerätä rahaa Rimma Saloselle tyrmistyttää Venäjällä
Rimma
Salosen kohtelusta Suomessa on syntynyt taas uusi kohu Venäjällä.
Reijo Hietanen
Julkaistu: 24.09.2009 18:34
Rimma Salosen kohtelusta Suomessa on syntynyt taas uusi kohu Venäjällä - ja jälleen kerran uutiset on tehty puolittaisin tiedoin.
Kohu sai alkunsa, kun Suomen antifasistinen komitea haki rahankeräyslupaa tarkoituksenaan auttaa Anton-pojan äitiä tämän vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ennen oikeudenkäynnin alkua.
Tampereen poliisi ei kuitenkaan keräyslupaa myöntänyt, minkä jälkeen antifasistista komiteaa edustava Johan Bäckman tiedotti asiasta venäläisille uutisvälineille.
Muun muassa uutistoimisto Interfax kertoi, että kieltoa oli perusteltu hakijoille sillä, että keräyksestä uhkasi tulla liian pitkäkestoinen.
Rimma Salosen keräystilin jäädytyksestä uusi kohu Venäjällä
Julkaistu:
16.10.2009 16:18, päivitetty: 16.10.2009 18:36
Nordean aikomus sulkea Rimma Salosen hyväksi perustettu Anton Salosen vapautustili aiheutti jälleen uuden kohun Venäjällä perjantaina.
- Asia on kuitenkin nyt sovittu hyvässä hengessä Nordean kanssa ja tili jatkuu, kunhan sen nimeä muutetaan, kertoi dosentti Johan Bäckman IS:lle.
Tilin nimeksi oli merkitty: Anton Salonen. Vapautustili.
Yksi Ilta-Sanomien uutinen jäi pois edellisestä kommentista
Bäckman: Keräystili Rimma Saloselle on Venäjän järjestämä
Julkaistu: 15.10.2009 11:37
Suomalaisessa pankissa avattu Anton Salosen vapautustili on Venäjän organisoima, kertoo dosentti Johan Bäckman.
- Saamani tiedon mukaan Venäjä haluaa järjestää Rimma Saloselle kansallisen tukikeräyksen, Rimma Salosen tukijana tunnettu Bäckman sanoi IS:lle.
Avatusta tilistä kertoi torstaina Venäjän hallituksen lehti Rossiiskaja gazeta.
Tili on nimetty Anton Salosen vapautustiliksi ja pankkina on Nordea. Lehti kertoo verkkosivuillaan myös tilinumeron ja kansainvälisiä rahasiirtoja varten tarvittavan Iban-numeron ja Swift-koodin.
kiitos pauli taas kerran, kyllä pitäisi jokaisen tajuta missä oikein mennään. bisnes,bisnes,bisnes. odotellaan koska dosentti saa taas mellakan aikaiseksi venäjällä. luultavasti on aiheena tuo venäläisen asianajajan tosi hyvä yhteenveto, ja taas rahaliikenne vilkastuu.
Olen ihan ällikällä lyöty luettuani ex-kirkkoherra Molarin blogia. Alla muutamia otteita:
”Antifasisti pappi oli heitetty työttömyyteen Suomen luterilaisesta kirkosta, joten tähän rannalla lueskeluun oli mahdollisuus sunnuntaipäivänä aivan poikkeuksellisesti. Eihän sitä saa Suomessa arvostella revansistista organisaatiota ProKarelia ja laillista organisaatiota Kavkaz Center!”
Miten niin
”heitetty työttömyyteen”, eikös hän itse eronnut? Vannoi kyllä aikanaan, ettei
lähde kulumallakaan virastaan. Kaiken lisäksi tämä ex-kirkkoherra ei näytä
ymmärtävän vieläkään eroa normaalin kritiikin ja epäasiallisen kielenkäytön,
uhkailun ja kiristyksen välillä. Paljon on pojalla vielä opittavaa
käyttäytymisetiketissä.
”Riittävän älykkäänä ihmisenä Saarinen kirjoittaa tekstit vihjailevan retoriikan muotoon, jolloin poliisikuulusteluissa tai käräjillä hän voisi vedota, ettei lausunut mitään todellista, vaan vain pohti erilaisia vaihtoehtoja. Kieroilla ovat monet mahdollisuudet.”
Eikös tämä samainen Pauli Saarinen ollut ex-kirkkoherran mielestä aiemmin tyhmä eläkeläinen? Jos ex-kirkkoherra olisi ollut "riittävän älykäs", hän ei olisi saattanut itseänsä sellaiseen kuseen kuin nyt on. Saattaapa toki olla peräti onnellinen mies ilman kirkkoherran virkaa, mutta kovasti mainosti aikanaan pitävänsä viran suomasta vallankäytön mahdollisuudesta. Vallankäyttöön kuuluu toisena puolena myös vastuu tekemisistään ja sanomisistaan; ne eivät kyseiseltä ex-kirkkoherralta onnistuneet.
Lopuksi melkein parasta: avoimesti homovihansa julki tuonut, homovastaisia kirjoituksia ja "rukouksia" kirjoitellut ja jopa piispan puhuttelussa homovihansa vuoksi ollut ex-kirkkoherra on lähetellyt Setalle tiedonantoa jonkun Kavkaz Centerin julkaiseman tekstin vuoksi. ”Risti”retki Storsjötä ja hänen perhettään vastaan jatkuu. Eikös ex-kirkkoherra taannoin luokitellut ProKarelian toimijat sadistisen ja perverssin tendenssin omaaviksi?
”Setaa luultavasti kiinnostaa YK:n tuoreen päätöksen jälkeen selvittää, miten Mikael Storsjön ylläpitämä ja johtama internetissä oleva Kavkaz-Centerin sisältö ainakin 20.6.2011 julkaistun kirjoituksen osalta on enää sopusoinnussa rikoslain kiihottaminen kansanryhmää vastaan –rikoksen tai jonkin muun rikoksen tuntomerkistön sekä YK:n päätöslauselman kanssa. Kyseisessä Kavkaz Centerin tekstissä Kavkaz Center kutsuu homoja sodomian harjoittajiksi ja perversseiksi.”
Antifasisti pappi heitettiin työttömyyteen Suomen luterilaisesta kirkosta, koska hän pyysi itse eroa Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherran virasta. Espoon tuomiokapituli myönsi ilomielin hänelle eron ilman irtisanomisaikaa. Ei tarvittu tutkinta-asiamiehiä, kurinpitoasiamiehiä tai muuta byrokratiaa.
Evp papin Putin-saarnat ovat olleet hauskaa lukemista. Putin on hänen jumalansa eikä hän pidä muita jumalia. Saarnoista kuvastuu harras usko erehtymättömän ja kaikkivaltiaaseen johtajaan. Johtajan pieninkin arvostelu on pyhäinhäväistys. Evp pappi on valmis kavaltamaan lähimmät ystävänsäkin, jos he arvostelevat Putinia.
Evp papilla olisi opittavaa käyttäytymisetiketissä. Ehkä käyttäytymistieteiden opiskelu olisi ollut hänelle hyödyllisempää kuin teologian opiskelu.
Evp pappi ei ymmärrä eroa normaalin kritiikin ja epäasiallisen kielenkäytön, uhkailun ja kiristyksen välillä. Kaikki fundamentalistista putinismia tukeva toiminta on sallittua. Laillisia suomalaisia kansalaisjärjestöjä saa sanoa revansistisiksi ja kansalaisia russofobeiksi, natseiksi tai äärinationalisteiksi.
Suomen evankelisluterilaista kirkkoa sopii syyttää patologisesta russofobiasta, suomalaiskansallisesta patologisesta ryssävihasta. Finrosforumia, ProKareliaa ja Kavkaz Centeriä voi syyttää perversioista ja sadismista. ProKarelian sadistinen ja perverssi tendenssi on ollut evp papin kirjoituksissa esillä usein.
Juhannussaarnassaan evp pappi sanoi minua aivan poikkeuksellisesti riittävän älykkääksi. Olin mykistynyt moisesta tunnustuksesta ja vastasin siihen jo aikaisemmin. Totesin lohdulliseksi kuulla, että viisas tohtori ja evp pappi on todennut minut riittävän älykkääksi pitämään blogia Uuden Suomen verkkolehdessä.
Evp papin korostetusta homokammosta tuli mieleeni, että olisiko hänellä ennen eduskuntavaaleja ollut ketunhäntä kainalossa ja hiljainen toive, että kristillisdemokraatit pyytäisivät häntä ehdokkaakseen.
Vielä tuosta kansalaisuudesta.
Eikös Venäjän oikeusistuimet ole vahvistaneet sen, että Paavo Salonen on Antonin ainoa huoltaja? Ja siitä huolimatta kansalaisuus on myönnetty äidin hakemuksen perusteella.
”Koska Rimma Salonen on edelleen Venäjän oikeuden mukaan Anton Salosen huoltaja, hän on valtuuttanut minut [Johan Bäckmanin] edustamaan Venäjän kansalaista Anton Salosta EIT:ssä.”
Tässä on ristiriita.
Venäläisen asianajajan mukaan ensimmäinen päätös Venäjän kansalaisuuden myöntämisestä on todettu laittomaksi venäläisen toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä.
Viranomaiset myönsivät laittomasti ulkomaalaiselle lapselle toisen kerran Venäjän kansalaisuuden äidin suullisesta hakemuksesta. Laiton päätös on ilmeisesti edelleen voimassa Venäjällä, koska päätöksestä ei ole valitettu tuomioistuimeen.
Asianajaja arveli toisenkin päätöksen kaatuvan, jos Paavo Salonen veisi asian venäläiseen tuomioistuimeen. Paavo Salonen on käynyt Venäjällä niin monta oikeudenkäyntiä, että tuskin enää jaksaa.
Johan Bäckman vetoaa ulkomaalaiselle lapselle laittomasti myönnettyyn Venäjän kansalaisuuteen ja pitää äitiä huoltajana.
Riittääkö se, että Bäckman pitää äitiä pojan huoltajana?
Onko Venäjän huoltajuuspäätöksistä mitään mainintaa apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksessä? Suomen väestörekisterissä poika on ainoastaan Suomen kansalainen ja isä on hänen ainoa huoltajansa.
EIT:ssä ei riitä se, että Bäckman pitää äitiä pojan huoltajana.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksessä sanotaan, että 7.5.2009 Venäjän maahanmuuttolaitos myönsi Anton Saloselle uudelleen Venäjän kansalaisuuden Rimma Salosen suullisesti tekemästä hakemuksesta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Venäjän viranomaiset eivät tulisi sallimaan Anton Salosen paluuta Suomeen, vaikka tämä oli myös Suomen kansalainen.
Tämä venäläisen asianajajan mukaan laittomasti tehty päätös on se, mihin Johan Bäckman vetoaa. Venäläisissä päätöksissä ei tietääkseni puhuta mitään huoltajuudesta.
Tampereen käräjäoikeus on 25.4.2008 antanut väliaikaismääräyksen ja 25.11.2008 lopullisen päätöksen siitä, että Anton Salonen määrätään yksin isänsä Paavo Salosen huoltoon ja asumaan tämän luona.
Luulisi Suomessa tehdyillä päätöksillä olevan jotakin merkitystä EIT:ssä.
Marja
Saraskari 30.6.2011 13:03 ”Luulisi Suomessa tehdyillä päätöksillä olevan
jotakin merkitystä EIT:ssä”
Aivan varmasti päätöksillä on merkitystä ja EIT:ssä pystytään osoittamaan, että Venäjällä tehty kansalaisuuspäätös on laiton.
Evp pappi on pitkään haaveillut Jaguarista. Kyllä nyt olisi aika vaihtaa autoa. Sillä hänen ostamallaan viidellätoista litralla voisi päästä Pietariin saakka ja yhdellä tankillisella voisi käydä monta kertaa Moskovassa.
"Jaguarilla 1313 kilometriä yhdellä tankillisella (29.06.)
Uusi Jaguar XF, varustettuna uudella 2,2-litraisella nelisylinterisellä moottorilla lupaa olla suorituskykyisin malli, jonka Jaguar on tuottanut. Yhtenä osoituksena tästä on juuri suoritettu eeppinen matka Castle Bromwichin tehtaalta Müncheniin - matkaa kertyi yhteensä 1313 kilometriä, ja taktiikan mukaan matka sujui ilman pysähdystä polttoaineasemalle."
"Uusi Jaguar XF, varustettuna uudella 2,2-litraisella nelisylinterisellä moottorilla..."
Tuollainen moottori (2,2L/4-syl) kelpaa hädin tuskin Tatjanan ompelukoneeseen.
Ilmeisesti FSB-tukea ei ole vielä(kään) tullut, kun Porchesta ei kuulu mitään. - Atvelen, etteivät venäläiset niin tyhmiä ole, että maksaisivat sille, joka tekee talkootöitä puhtaasta Putin-uskosta.
Ajakoon vaikka Bugatti 57SC Gangloff Drop Head Coupella. Tai Belarus MTZ-2lla. (Ja tarvittaessa vaikka pelkällä pakilla.) - Tärkeintähän olisi, ettei takaisin tulisi.
Olen suositellut Mersuihin, Lexuksiin ja Jaguaareihin rakastuleelle evp papille hänen nykyisen elintasonsa mukaista autoa aikaisemminkin, mutta hän ei ottanut onkeensa.
http://www.youtube.com/watch?v=5Sxb9mPjHLE&feature=related
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, varsin monet suomalaiset toivovat, että evp pappi ajaisi Lexuksellaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa eikä tulisi takaisin.
Luotettava kaikille ilmoille ja kaikille teille soveltuva laatuauto, joka sopii evp papin nykyiseen elintasoon:
Samara sopii erittäin hyvin myös takakonttikuljetuksiin.
Katsoin ETV-kanavalta nuorten laulu- ja tanssijuhlien 2011 avajaislähetystä Tallinnasta. Kaunista, kaunista, silmät kostuivat.
Virolaiset osaavat ilmaista laululla asioita, joihin muut eivät pysty. Virolaisilla on kokemusta siitä, miltä tuntuu olla vieraan valtion ikeen alla vuosikymmeniä.
Nyt virolaisilla on itsenäisyys ja he nauttivat siitä. 33000 henkilön esiintyminen Tallinnan laululavalla on vahva näyttö itsenäisyystahdosta. Tilaisuudessa ei ollut mitään isänmaallista paatosta, vaan iloista ja riemullista laulua taitavasti esitettynä.
Suomessa eräät piirit ovat viime aikoina julistautuneet isänmaallisiksi. Kysymyksessä ei ole isänmaallisuus, vaan rasismia lähentelevä muukalaisvihamielisyys. Sillä ei ole mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa.
Isänmaallisia olivat ne miehet ja naiset, jota vuosina 1941 – 1945 pelastivat Suomen joutumasta vieraan valtion haltuun. Isäni oli yksi heistä. Kunnia heille.
Jospa Suomessakin pystyttäisiin järjestämään itsenäisyyden kunnaiksi samanlaisia laulujuhlia, kuin itsenäisessä Virossa. Ihailen virolaisia.
niin ihailen minäkin parhaat ystäväni ovat virolaisia. kävimme juuri tukholman matkalla ja nyt he ovat luonani täällä kauniissa pääkaupungissa.
Mitähän tästä Satakunnan Kansan uutisesta pitäisi ajatella:
"Rimma Salosen virallisen edustajan Johan Bäckmanin mukaan Suomen rajavartijat ottivat tänään maanantaina (4.7.) Saloselta pois hänen Suomen passinsa."
Tämä nyt taas on tietysti puhdasta safkaa:
"– Suomalaiset rajaviranomaiset takavarikoivat yhtäkkiä ilman selityksiä Rimma Salosen Suomen passin, joka oli vielä voimassa, Bäckman kertoi uutistoimisto RIA Novostille."
Tottahan viranomaistoimille perusteet olivat, mutta ehkä sairaanhoitaja-kosmetologi ei niitä ymmärtänyt, kun tulkki-asianajaja Johan Bäckman ei ollut paikalla.
"Tottahan viranomaistoimille perusteet olivat, mutta ehkä sairaanhoitaja-kosmetologi ei niitä ymmärtänyt, kun tulkki-asianajaja Johan Bäckman ei ollut paikalla."
Näinhän se oli kuten arvelinkin:
1) suomalaisten viranomaisten toiminta oli laadukasta
ja
2)
"virallinen edustaja" Johan Bäckman puhui tapansa mukaisesti puhdasta
safkaa.
"...Bäckman kertoi uutistoimisto RIA Novostille."
Selkosuomeksi: Bäckman valehteli RIA Novostille. - Ei voi kuin ihmetellä Venäjän median heikkoa lähdekritiikkiä. Tai mitäs ihmettelemistä siinä on.
toivottavasti pitävät donnan venäjän puolella. donna on tarpeeksi aiheuttanut suomessa harmia. donna on tullut meille suomalaislle liian kalliiksi. kirjoitin 28.6.2011 tässä blogissa että pian dosentti järjestää taas mekkalan venäjällä, että rahaliikenne vilkastuu rimman vapautus tilille. dosentti ja rimma ovat tienneet että passi on mennyt vanhaksi jo v-2009. näin ne uutiset syntyvät, väittämällä että passi on voimassa. voi v.... minkä värinen hevonen ja meidän pihalla.
Venäläisen asianajajan teksti on täyttä asiaa. Rimma Salosen kannalta on surullista, että hänen avustajansa Bäckman ja varjoavustajansa Molari eivät tunne juridiikan alkeitakaan eikä Pavel Astahovistakaan taida olla apua.
Bäckmanin ja Safkan tiedotteissa Rimma ja Anton S. ovat korostetusti milloin Suomen, milloin Venäjän kansalaisia, miten parhaiten sattuu sopimaan.
Bäckmanin (ja Astaqhovin) pitäisi tietää, että Suomessa asuvaa lasta, joka on Suomen kansalainen, koskevat huoltajuusasiat ratkaistaan Suomessa Suomen lainsäädännön mukaisesti. Siten B:llä ei voi olla mitään kautta pätevää valtuutusta toimia Anton Salosen puolesta. Lisäksi B. ei voi, vailla juridista tutkintoa, missään tapauksessa esiintyä kenenkään asiamiehenä EIT:ssa, mahtaneeko löytää tehtävään halukasta suomalaista asianajajaa? Kyseisiä oikeussääntöjä voi tietenkin taivutella oman mielensä mukaisiksi, mutta silloin on parasta pysyä ihan vain omalla pelikentällä.
Rouva Salonen mukamas ei tiennyt että passi oli mitätöity? Epäilen. Tää on desantin uusi PR-temppu koska muutama kuukausi ei ollut mitään kirjoitettava "russofobiasta" ja venäläinen media vähensi kirjoittamista Johanista ja Rimmasta - joten etteivät unohtaisi
kysymyksessä on pelkkä bisnes dosentilla ja donnalla. eikö dosentilla ole muuta tehtävää kuin juosta donnan kanssa venäjällä puhumassa paskaa?
vääristely ja valehtelu on dosentti bäckmanin tavaramerkki.
Olen ollut muutaman päivän lomamatkalla, vaikka eläkeläisellä ei lomaa olekaan. Kaiken aikaa tapahtuu, dosentti Johan Bäckmanin oikeussosiologinen lapsikoe jatkuu:
http://antifasistit.blogspot.com/2011/07/rimma-salonen-saapui-eilen-vena...
JB: ”Venäläinen pikkupoika Anton Salonen siepattiin venäläiseltä äidiltään Rimma Saloselta näiden pysyvästä asuinpaikasta Balahnasta Venäjältä 12.4.2009.”
Miten dosentti voi saada mahtumaan kolme väärää tietoa yhteen lauseeseen?
• Anton-poika on ollut koko ikänsä vain Suomen kansalainen ja hänelle myönnettiin Venäjän kansalaisuus väärin perustein;
• Äiti ei ole venäläinen, vaan Neuvosto-Virossa syntynyt Viron venäläinen; ja
• Balahna ei ollut pojan pysyvä asuinpaikka, koska hän oli määräaikaisella matkalla turistiviisumilla.
JB: ”Venäjä nosti asiasta Paavo Salosta vastaan syytteet jo 2009, nyt Nizhni Novgorodin syyttäjä on laajentanut tutkimuksia ja nostanut asiassa uusia syytteitä mm. Paavo Salosta vastaan.”
Kun kaikki syytteet ovat rauenneet tutkimuksissa, on ylemmältä tahoilta annettu käsky, että pitää nostaa uusia syytteitä, vaikka mitään uutta aihetta ei olisikaan.
JB: ”Venäjä on antanut asiassa Suomelle lukuisia nootteja, protesteja ja moitteita.”
Mistähän venäjä on useita nootteja, protesteja ja moitteita antanut?
Tiedän vain yhden nootin, johon Suomi on vastannut. Ovatko kaikki Johan Bäckmanin kirjoitukset Venäjän lähettämiä protesteja ja moitteita?
JB: ”Anton ja Rimma Salosella on Venäjän kansalaisuuden lisäksi myös Suomen kansalaisuus.”
Anton-poika
on ollut koko ikänsä Suomen kansalainen ja hänelle myönnettiin kaksi kertaa
Venäjän kansalaisuus väärin perustein.
Ensimmäinen kansalaisuuspäätös on purettu venäläisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä.
Jälkimmäisessä
tapauksessa kansalaisuus myönnettiin laittomasti äidin suullisesta pyynnöstä
ilman pojan laillisen huoltajan lupaa.
JB: ”Pietarin konsulaatti kirjoitti Rimma Saloselle viikon pikapassin, josta rahastettiin 165 euroa. Rimma Salosen täytyi ostaa värillinen passivalokuva viereisestä liikkeestä. Lisäksi Pietarin pääkonsulaatti otti Rimma Salosen sormenjäljet.”
Kysymyksessä on lain mukainen toiminta passia myönnettäessä. Siitä ei saa aikaan sensaatiota tekemälläkään.
Passista peritään valtion maksuperustelain mukaan vahvistettu maksu. Passissa pitää olla virallinen, mutta ei varmaan välttämättä värillinen valokuva. Kaikista passin hakijoista otetaan passilain mukaan sormenjäljet.
JB: ”Rimma Salosen passin mitätöinnissä ja takavarikoinnissa on toimittu laittomasti ja Rimma Salosen ihmisarvoa loukkaavalla tavalla. Rimma Salosen ihmisoikeuksien häikäilemätön polkeminen on jälleen herättänyt suurta huomioita Venäjän tiedotusvälineissä.”
On hirvittävää, miten äidin ihmisarvoa poljetaan jatkuvasti häikäilemättömästi, kun häneltä otetaan vanhentunut passi pois hyvän hallinnon yleisten vaatimusten mukaisesti, rajoittaen kansalaisen oikeuksia mahdollisimman vähän ja käyttäen pakkokeinoja vain siinä määrin, että niiden tarkoitus saadaan toteutettua.
Dosentti Johan Bäckmanin oikeussosiologisessa lapsikokeessa ei koskaan tutkita sitä, miten koe polkee häikäilemättömästi lapsen ja isän ihmisoikeuksia.
JB ”Passin takavarikoiminen maasta lähtiessä aiheutti Rimma Saloselle tarpeetonta hankaluutta ja kustannuksia.”
Minullekin tulee tarpeetonta hankaluutta ja kustannuksia, jos passini on vanhentunut ja joudun hankimaan uuden. Pitääkö valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?
minua nauratti kun desantti halusi normaalista passin myöntämisestä tehdä sensaation- Rimmalta otettiin sormejäljet! Taitaa dosentilta unohtua että uusissa biometrisissa passeissa on sormenjäljennnös, mutta missä otettiin 1 sormen jäljennös, dosentti muutti sen sormienjäljennökseksi ja uusi "russofobinen" aihe valmiina! Koko juttu hyvin laskelmoittua PR-toiminta, esilläolo on tärkeä ja kun kanssa rupee unohtamaan niin lisätään vähän vettä myllylle- Venäläinen keltainen lehdistö julkaisee jatkuvasti "sensaatiot" levikkien nostaamiesksi joten ei ole ihme että dosentilla hänen valheille on "kultakaivos" siellä
Dosentin pitää järjestää pientä PR:ää, että narsistinen naama muistetaan. Alkoikin olla jo aivan liian hiljaista, kun Suomen tuomioistuimet ja viranomaiset olivat hylänneet kaikki vanhat kanteet.
Kaikki
valheet kelpaavat keltaiselle lehdistölle. Kummastelen sitä, että
"ihmisoikeusaktivisti" ja "professori" ei ole esiintynyt
pitkään aikaan Venäjän ykköstelevision pääuutisissa.
Professorin olisi jo aika ryhdistäytyä.
se on täysin selvää että tässä on meneillään erittäin hyvä bisnes...
Täytyyhän Rimma Salosen "virallisen avustajan" tehdä jotakin leipänsä eteen.
kyllä ne venäjällä saavat pitää oikeuden istuntoja mielin määrin. uskoisin ettei paavo salosta nähdä raastuvan penkillä. mutta se vaara on suuri että paavon venäläiset avustajat ja asianajaja saavat vankila tuomion. täytyy se joku laittaan tyrmään jo asian saaman julkisuuden takia.
Ei Paavo Salosta tässä asiassa raastuvan penkillä nähdä. Venäläiset saavat lähettää vaikka kaikki viisitoista mapillista uutta syyteaineistoa Suomeen tutkittavaksi. Eivät ne johda mihinkään.
Jotta
"oikeusvaltion" maine ei kärsi, on suuri vaara, että pitää saada
tuomituksi Salosen venäläiset avustajat.
Mielenkiintoinen piirre on se, että jopa Salosta avustanut asianajajakin pitää viedä tuomiolle. Mainittakoon erityisesti, ettei kysymyksessä ole sama asianajaja, joka on laatinut tässä blogissa olevan tekstin.
kyllä on karseeta että paavon asianajaja nuorehko nainen voisi joutua tyrmään. venäjällä kaikki on toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti